4.2.2018

Sitruunainen mansikkajuustokakku synttäripöytään


En ole aikuisiällä juhlistanut syntymäpäiviäni kovinkaan suuresti, mutta tänä vuonna suunnittelin kutsuvani ystäviä käymään. Työelämään siirryttyä olen huomannut, kuinka helposti arki muuttuu perusasioissa tarpomiseksi ja viikonloput ovat siinä välissä hengähdystaukoina. Työni on mielekästä ja positiivisellakin tavalla haastavaa, mutta jatkuvat ihmiskontaktit saavat minut sulkeutumaan perjantaisin omaan rauhaani viikonlopun ajaksi. Tahtoisin nähdä tärkeitä ihmisiä enemmän, mutta voi se lähtemisen vaikeus... Siksipä olikin ihanaa, että pari ystävää tuli luokseni juhlistamaan syntymäpäivääni lauantaina.

Edelliset juhlat järjestin kesän lopulla valmistujaisteni ja uuden kodin kunniaksi, ja nyt aioin tehdä jotain toisin. Sen sijaan, että tekisin kaiken itse ja suunnittelisin tarjottavia viikkoja etukäteen, hyödynsin paljon valmiita keksejä ja muita tarjottavia. Kakun, gluteenittomat sämpylät ja kinkkupiiraan tahdoin kuitenkin leipoa itse. Ajankäytön kannalta juustokakku on kuitenkin aika kätevä, kun se hyytyy itsekseen jääkaapissa. Tein samaa mansikkajuustokakkua kuin edellisiin juhliini ja sen resepti on alun perin täältä Kinuskikissan blogista. Eiliseen tyttöjen iltaan tein kuitenkin gluteenittoman version puolet pienemmässä koossa. Alla oleva ohje on hieman alkuperäisestä oiottu ja gluteenittomaksi muokattu.


Gluteeniton mansikkajuustokakku

Pohja:
100 g Semperin gluteenittomia suklaakeksejä
25 g voita

Täyte:
2 ½ liivatelehteä
n. 250 g sulatettuja pakastemansikoita
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
125 g mascarponejuustoa
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl kermaa
puolikkaan sitruunan kuori ja mehu

1. Murusta keksit ja sekoita ne sulatettuun voihin. Painele sekoitus voideltuun irtopohjavuokaan.
2. Soseuta 250 g sulatettuja ja valutettuja pakastemansikoita.
3. Vatkaa kerma vaahdoksi ja laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. 
4.  Raasta pestyn sitruunan kuorta ja purista siitä mehu. 
5. Sekoita kermavaahdon sekaan tuorejuusto, mascarponejuusto, mansikkasose, sokerit ja sitruunankuori. 
6. Lämmitä sitruunamehu ja sulata siihen puristetut liivatelehdet.
7. Kaada sitruunamehu muiden ainesten sekaan ja sekoita hyvin. 
8. Kaada seos vuokaan pohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli.
9. Koristele kakku ennen tarjoilua. Itse käytin valkoisia ja vaaleanpunaisia toffeepalleroita sekä laktoosittomasta suklaata raastettuja kiekuroita.

Ja hyvää oli! Itse asiassa kuvatkin on napattu vasta juhlista seuraavana päivänä, kun luonnonvaloa oli enemmän. Koska yhden ystävän saapuminen peruuntui vasta edellisenä iltana, oli tarjottaviakin turhan iso määrä kolmelle ihmiselle. Onneksi on isä ja veli, jotka tulivat tänään rääppiäisiin!

Mukavaa alkavaa viikkoa!

- Riiks


5.1.2018

Viime vuoden kohokohdat ja uuden vuoden toiveet


Pohdiskelin mennyttä vuotta käsitöiden näkökulmasta ja ajattelin saldon jääneen pieneksi. Vuosi 2017 piti sisällään niin paljon stressiä, muutoksia ja epätietoisuutta tulevasta, että luovuus jäi taka-alalle. Nyt kun kuitenkin selailin vuoden aikana ottamiani kuvia, hämmästyin erilaisten projektien määrästä. Kaiken häsellyksen keskellä olen kuitenkin tarttunut monenlaiseen työhön ja vienyt ne päätökseen. Otetaanpa siis pieni katsaus menneen vuoden tärkeimpiin hetkiin ja tekemiini töihin.


Suurin viime vuonna saavutettu etappi oli keväinen valmistumiseni, jota juhlistin vasta muuttokiireiden jälkeen heinäkuussa. Maisterin papereiden kunniaksi herkuttelimme ensin perheeni kanssa, ja seuraavana päivänä pari kaveriani tuli viettäämään iltaa tupari-valmistujaisten merkeissä. Alkuvuoden uuvuttavat vaiheet olivat jo tuolloin takana päin ja olin saanut tiedon uudesta työstäni. Vaikka olenkin syksyllä ollut todella väsynyt pitkäksi venyneiden ja haastavien työpäivien vuoksi, on työ tuonut elämääni esimerkiksi ihania työkavereita, joilta olen saanut valtavasti vertaistukea ja virtaa. Juuri tätä toivoin muuton ja työelämän tuovan mukanaan: uusia ihmissuhteita.


Käsityörintamalla muutto tarkoitti huonekalujen kunnostamista ja pientä sisustamista. Selvisin huonekaluhankinnoista pienellä budjetilla, kun päivitin vanhoja huonekalujani ja kirpparilöytöjä valkoisella maalilla. Älypuhelimen säilytyspussukka on ollut jokapäiväisessä käytössä valmistumisestaan asti ja itse asiassa olen syksyllä auttanut vastaavanlaisten pussukoiden valmistamisessa töissäkin, kun neljäsluokkalaiset ompelivat säilytyspussukoita itse painetuista kankaista.


Makrameliivi ja luumunvärinen neuletakki olivat tämän vuoden ehdottomasti suurimmat työt ja niiden valmistamiseen tuhraantui hurjasti aikaa. Villasukkia neuloin aina silloin tällöin välipaloina. Ruskeavartiset sukat menivät joululahjana niihin ihastuneelle ystävälleni, mutta muut ovat yhä jemmassa. Mummoni saattaisi arvostaa lupiinilla värjättyjä, pitsivartisia sukkia, jotka ovat kuvassa toisena oikealta. Ehkäpä ilahdutan niillä kaukana asuvaa mummoani.


Kuten ei ehkä koskaan, myöskään vuonna 2017 kaikki ideat ja tuotokset eivät nähneet päivänvaloa täällä blogissa. Tänä vuonna olen erityisesti miettinyt suuntaa, johon tätä blogiani veisin. Olen pallotellut sen välillä, julkaisenko täällä jatkossakin vain kuvia valmistuneista töistä vai kertoisinko myös jotain muusta elämästä ja puuhastelusta. Ainakin toistaiseksi muut aiheet ovat jääneet Instagram-profiiliini, jonne onkin lähiviikkoina löytänyt yllättävän moni käsitöitä tekevä ihminen. Ehkä tämän kollaasin maalattu jakkara ja gluteenittomat sämpylätkin tulevat siellä joskus vilahtamaan.

Tältä vuodelta toivoisin edeltäjäänsä vähemmän muutoksia, onnistumisen kokemuksia niin töissä kuin vapaallakin, stressitöntä oleskelua, herkuttelua ja leppoisaa aikaa ystävien kanssa sekä lisää veriseitikkejä värjäyskokeiluihin. Lankavarasto ei ole yrityksistäni huolimatta huvennut niin nopeasti kuin ehkä joskus kuvittelin, mutta pitäähän nämä sienet pistää pakastimesta pataan tänä vuonna. Se tosin saattaa tietää muutaman valkoisen lankakerän hankkimista...


Mukavaa viikonloppua ja uuden vuoden alkua!

- Riiks

10.12.2017

Sukkajuttuja

 
Kun mietin tätä loppupuolelle kulunutta vuotta, huomasin ajattelevani, etten ole saanut valmiiksi juurikaan käsitöitä. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, vuosi on ollut varsin vaiherikas, mikä on vaikutanut myös blogin kirjoittamiseen, mutta suuri syy postausten vähäisyyteen on ollut oma mielikuvani siitä, että enhän ole saanut mitään töitä valmiiksi. Kovin montaa isoa työtä en olekaan makrameliivin ja palmikkoneuletakin lisäksi tehnyt, mutta olen minä silti ehtinyt näpertää pienempiä töitä. Kokonaisen postauksen kirjoittaminen yhdestä sukkaparista on kuitenkin tuntunut hassulta, ja niinpä pienet työt ovat jääneet valmiiden töiden pussiin.

Valmiiden töiden pussia katsellessani huomasin, että olen noin puolentoista vuoden aikana neulonut aikamoisen kasan erilaisia sukkia ja lapasia, jotka olen sysännyt tylysti muovipussiin ja kaapin hyllylle. Olen neulonut ne omaksi huvikseni ilman mitään varsinaista käyttötarkoitusta, minkä vuoksi iso kasa töitä odottaa vuoroaan käyttämättöminä.


Olen huomannut, että Instagramiin tulee laitettua kuvia paljon matalammalla kynnyksellä kuin tänne blogiin. Tuntuu, että postauksessa on oltava jotain "oikeaa" kirjoitettavaa ja vähän enemmän sanottavaa kuin "neuloin tällaiset sukat". Instaan olen sen sijaan laittanut kuvia myös keskeneräisistä töistä. Tällainen harrastamani kainostelu tuntuu toisaalta hölmöltä, sillä mitä sitten, vaikka postauksessa näytettäisiinkin vain yhdet sukat. Ihailen siinä mielessä ammatikseen bloggaavia, kun he keksivät järkevää ja lukijoita kiinnostavaa sisältöä jopa päivittäin.


Näissä kuvissa vilahtelee vain osa niistä töistä, jotka löysin kaapistani. Osa näistä saattaa lähteä eteenpäin joululahjoina, sillä en minä itsekään tarvitse kovin monia villasukkia. Lisäksi näiden kauniista, kasvivärjätyistä langoista neulottujen sukkien hilloaminen kaapin pohjalla tuntuu lähes tuhlaukselta.

Rauhallista sunnuntai-iltaa!

- Riiks

12.11.2017

Luumunvärinen palmikkoneuletakki


Vuoden päivät kesken ollut neuletakki tuli viimein valmiiksi ja pääsin värjöttelemään ulkona näitä kuvia otettaessa. Päivätyö ja aikaisin pimenevät illat tekevät valokuvaamisesta vähintäänkin hankalaa, mutta tänään ehdin malliksi ennen hämärän hiipimistä. Valmistunut luumunvärinen neuletakki on sekoitus oman pään tuotosta ja muualta lainattua. Laadin neuletakista muutaman ohjekaavion niitä varten, joita kiinnostaa lähteä suunnittelemaan vastaavan kaltaista työtä.

Violetti on muuten väri, jonka suhteen olen hyvin valikoiva. Ehkä olen traumatisoitunut lapsuudenaikaisen huoneeni vaalean violeteista seinistä, enkä voisi kuvitellakaan pukeutuvani imelän lilaan sävyyn. Sen sijaan tällainen lämmin luumun sävy houkuttelee varsinkin talvea kohti siirryttäessä. Tämä neuletakki täyttää vaatekaapissani ollutta violetin neuleen paikkaa, jonka R-collectionin merinoneule jätti jälkeensä äitini heitettyä sen epähuomiossa pesukoneeseen kuuteenkymmeneen asteeseen. Huovaksi muuttunut neulepolo on itse asiassa vieläkin kangaspussissani odottamassa sitä hetkeä, kun hennon tehdä siitä jotain muuta.


Tätä Schachenmayrin Originals Wool 85 -lankaa ei taida enää tässä sävyssä saada mistään, sillä ostin sen vuosi sitten yhden joensuulaisen käsityöliikkeen loppuunmyynnistä. Tuolloin myyjä kehotti hamstraamaan neuletakkia varten lankaa ihan kunnolla, sillä sävyn valmistaminen oli kuulemma lopetettu. Lankaa jäikin minulle työn valmistumisen jälkeen vielä lähes 300 grammaa. Valmis neuletakki painaa puolestaan 700 grammaa, mikäli kotitalousvaakaani on luottaminen.


En ole koskaan näyttänyt täällä blogissa sitä, miten kirjaan ylös suunnittelemiani neuletöitä. Sen voi selittää yksinkertaisesti sillä, ettei omintakeisista merkinnöistäni kukaan muu varmaan saisikaan selvää. Jos joku löytäisi muistikirjani, eivät "lisää 2 reunassa kun silmukat ristissä" -tyyliset merkintäni varmaankaan avautuisi. Tästä syystä olen myös onneton laatimaan kaikenkattavia ohjeita tänne blogiin. Nyt tein kuitenkin pienen poikkeuksen, sillä olen viimein oppinut käyttämään exeliä niin, että neulemallikartan tekeminen siististi on mahdollista.

Seuraavissa kaavioissa ainakin yritän hahmottaa sitä, miten olen asetellut eri pinnat neuletakin etu- ja takakappaleisiin. Alle on merkitty, kuinka monta silmukkaa olen kuhunkin kuvioon tai pintaan käyttänyt. Viimeisen kaavion "salmiakkipalmikko" on sama kuin tässä miesten neulatakissa, jonka neuloin pari vuotta sitten. Kyseessä on siis Novitan neuletakkiohjeessa ollut palmikko, jota en ole itse keksinyt.



Alettuani käyttää Instagramia olen huomannut, että kynnys blogipostauksen kirjoittamiselle on noussut entisestään. Kuinka nopeaa ja helppoa onkaan lisätä sovellukseen yksi kuva. Toivottavasti tällainen "blogikulttuuri" ei kuitenkaan täysin kuihtuisi, vaikka muistakin blogeista olen huomannut, miten kommentointi on vähentynyt vuosien aikana hurjasti. Itse kuitenkin koen, että blogipostauksesta on mahdollista saada enemmän tietoa tuotteen valmistamisesta kuin yhdestä instakuvasta. Vai mitä mieltä muut ovat?

Mukavaa uutta viikkoa!

- Riiks

20.10.2017

Mehevä gluteeniton porkkanakakku

Syysloma on tarjonnut ansaitun lepotauon ja olen vihdoin jaksanut touhuta jotain muutakin kuin välttämättömiä arjen askareita. Luumunvärisestä neuletakista puuttuu vielä toinen hiha, mutta uskallan jo ehkä haaveilla sen päälle pukemisesta tänä talvena. Hiljalleen heräilevän neulomisinnostuksen lisäksi lomaviikkoon on kuulunut myös porkkanakakun leipomista. Ajattelinkin jakaa reseptin tähän gluteenittomaan herkkuun.

Pääsin maistelemaan varsin hyvää gluteenitonta porkkanakakkua kaverini syyskekkereissä pari viikkoa sitten, mutta päädyin muokkaamaan reseptiä luontaisesti gluteenittomaksi. Tuntui nimittäin hölmöltä ostaa gluteenitonta jauhoseosta, kun en sellaista yhden epäonnisen leipomiskerran jälkeen ole käyttänyt. Tämä porkkanaherkku sopii muuten minunlaiselleni viime hetken emännälle, joka päättää leipoa vieraille tarjottavaa vasta samana päivänä. Usein porkkanakakku mehustuu jääkaapissa maukkaaksi, mutta tästä versiosta tuli mehevä muutaman tunnin jääkaapissa pitämisen aikanakin.

Gluteeniton porkkanakakku


Pohja
3 kananmunaa
2 dl sokeria
2 dl kookosjauhoa
1 dl mantelijauhoa
2 tl psylliumia
2 tl vaniljasokeria
3 tl leivinjauhetta
1 ½ tl kardemummaa
2 tl kanelia
1 tl inkiväärijauhetta
½ tl suolaa
1½ dl rypsiöljyä
n. 4 dl porkkanaraastetta

Kuorrute
100 g sulatettua voita
100 g tuorejuustoa
2 tl vaniljasokeria
n. 3 dl tomusokeria

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita toisessa astiassa kaikki kuivat aineet keskenään ja kaada ne muna-sokerivaahdon sekaan. Sekoita. Lisää porkkanaraaste ja öljy. Paista pohja 170 asteessa 30-45 min riippuen uunin tehosta. Tarkista pohjan kypsyys hammastikulla. 

Kun pohja ei ole enää kuuma, levitä sen pinnalle kuorrute, johon on sekoitettu kaikki ainekset. Itse tein kuorrutteen lähes kaksinkertaisena, jotta sitä riittää varmasti koko pohjan päälle. Kuorrute on todella makeaa, joten vähempikin olisi varmasti riittänyt. Peitä porkkanakakku lopuksi kelmulla ja laita se jääkaappiin tekeytymään ainakin pariksi tunniksi. 

Ja sitten syömään!

- Riiks