10.12.2017

Sukkajuttuja

 
Kun mietin tätä loppupuolelle kulunutta vuotta, huomasin ajattelevani, etten ole saanut valmiiksi juurikaan käsitöitä. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, vuosi on ollut varsin vaiherikas, mikä on vaikutanut myös blogin kirjoittamiseen, mutta suuri syy postausten vähäisyyteen on ollut oma mielikuvani siitä, että enhän ole saanut mitään töitä valmiiksi. Kovin montaa isoa työtä en olekaan makrameliivin ja palmikkoneuletakin lisäksi tehnyt, mutta olen minä silti ehtinyt näpertää pienempiä töitä. Kokonaisen postauksen kirjoittaminen yhdestä sukkaparista on kuitenkin tuntunut hassulta, ja niinpä pienet työt ovat jääneet valmiiden töiden pussiin.

Valmiiden töiden pussia katsellessani huomasin, että olen noin puolentoista vuoden aikana neulonut aikamoisen kasan erilaisia sukkia ja lapasia, jotka olen sysännyt tylysti muovipussiin ja kaapin hyllylle. Olen neulonut ne omaksi huvikseni ilman mitään varsinaista käyttötarkoitusta, minkä vuoksi iso kasa töitä odottaa vuoroaan käyttämättöminä.


Olen huomannut, että Instagramiin tulee laitettua kuvia paljon matalammalla kynnyksellä kuin tänne blogiin. Tuntuu, että postauksessa on oltava jotain "oikeaa" kirjoitettavaa ja vähän enemmän sanottavaa kuin "neuloin tällaiset sukat". Instaan olen sen sijaan laittanut kuvia myös keskeneräisistä töistä. Tällainen harrastamani kainostelu tuntuu toisaalta hölmöltä, sillä mitä sitten, vaikka postauksessa näytettäisiinkin vain yhdet sukat. Ihailen siinä mielessä ammatikseen bloggaavia, kun he keksivät järkevää ja lukijoita kiinnostavaa sisältöä jopa päivittäin.


Näissä kuvissa vilahtelee vain osa niistä töistä, jotka löysin kaapistani. Osa näistä saattaa lähteä eteenpäin joululahjoina, sillä en minä itsekään tarvitse kovin monia villasukkia. Lisäksi näiden kauniista, kasvivärjätyistä langoista neulottujen sukkien hilloaminen kaapin pohjalla tuntuu lähes tuhlaukselta.

Rauhallista sunnuntai-iltaa!

- Riiks

12.11.2017

Luumunvärinen palmikkoneuletakki


Vuoden päivät kesken ollut neuletakki tuli viimein valmiiksi ja pääsin värjöttelemään ulkona näitä kuvia otettaessa. Päivätyö ja aikaisin pimenevät illat tekevät valokuvaamisesta vähintäänkin hankalaa, mutta tänään ehdin malliksi ennen hämärän hiipimistä. Valmistunut luumunvärinen neuletakki on sekoitus oman pään tuotosta ja muualta lainattua. Laadin neuletakista muutaman ohjekaavion niitä varten, joita kiinnostaa lähteä suunnittelemaan vastaavan kaltaista työtä.

Violetti on muuten väri, jonka suhteen olen hyvin valikoiva. Ehkä olen traumatisoitunut lapsuudenaikaisen huoneeni vaalean violeteista seinistä, enkä voisi kuvitellakaan pukeutuvani imelän lilaan sävyyn. Sen sijaan tällainen lämmin luumun sävy houkuttelee varsinkin talvea kohti siirryttäessä. Tämä neuletakki täyttää vaatekaapissani ollutta violetin neuleen paikkaa, jonka R-collectionin merinoneule jätti jälkeensä äitini heitettyä sen epähuomiossa pesukoneeseen kuuteenkymmeneen asteeseen. Huovaksi muuttunut neulepolo on itse asiassa vieläkin kangaspussissani odottamassa sitä hetkeä, kun hennon tehdä siitä jotain muuta.


Tätä Schachenmayrin Originals Wool 85 -lankaa ei taida enää tässä sävyssä saada mistään, sillä ostin sen vuosi sitten yhden joensuulaisen käsityöliikkeen loppuunmyynnistä. Tuolloin myyjä kehotti hamstraamaan neuletakkia varten lankaa ihan kunnolla, sillä sävyn valmistaminen oli kuulemma lopetettu. Lankaa jäikin minulle työn valmistumisen jälkeen vielä lähes 300 grammaa. Valmis neuletakki painaa puolestaan 700 grammaa, mikäli kotitalousvaakaani on luottaminen.


En ole koskaan näyttänyt täällä blogissa sitä, miten kirjaan ylös suunnittelemiani neuletöitä. Sen voi selittää yksinkertaisesti sillä, ettei omintakeisista merkinnöistäni kukaan muu varmaan saisikaan selvää. Jos joku löytäisi muistikirjani, eivät "lisää 2 reunassa kun silmukat ristissä" -tyyliset merkintäni varmaankaan avautuisi. Tästä syystä olen myös onneton laatimaan kaikenkattavia ohjeita tänne blogiin. Nyt tein kuitenkin pienen poikkeuksen, sillä olen viimein oppinut käyttämään exeliä niin, että neulemallikartan tekeminen siististi on mahdollista.

Seuraavissa kaavioissa ainakin yritän hahmottaa sitä, miten olen asetellut eri pinnat neuletakin etu- ja takakappaleisiin. Alle on merkitty, kuinka monta silmukkaa olen kuhunkin kuvioon tai pintaan käyttänyt. Viimeisen kaavion "salmiakkipalmikko" on sama kuin tässä miesten neulatakissa, jonka neuloin pari vuotta sitten. Kyseessä on siis Novitan neuletakkiohjeessa ollut palmikko, jota en ole itse keksinyt.



Alettuani käyttää Instagramia olen huomannut, että kynnys blogipostauksen kirjoittamiselle on noussut entisestään. Kuinka nopeaa ja helppoa onkaan lisätä sovellukseen yksi kuva. Toivottavasti tällainen "blogikulttuuri" ei kuitenkaan täysin kuihtuisi, vaikka muistakin blogeista olen huomannut, miten kommentointi on vähentynyt vuosien aikana hurjasti. Itse kuitenkin koen, että blogipostauksesta on mahdollista saada enemmän tietoa tuotteen valmistamisesta kuin yhdestä instakuvasta. Vai mitä mieltä muut ovat?

Mukavaa uutta viikkoa!

- Riiks

20.10.2017

Mehevä gluteeniton porkkanakakku

Syysloma on tarjonnut ansaitun lepotauon ja olen vihdoin jaksanut touhuta jotain muutakin kuin välttämättömiä arjen askareita. Luumunvärisestä neuletakista puuttuu vielä toinen hiha, mutta uskallan jo ehkä haaveilla sen päälle pukemisesta tänä talvena. Hiljalleen heräilevän neulomisinnostuksen lisäksi lomaviikkoon on kuulunut myös porkkanakakun leipomista. Ajattelinkin jakaa reseptin tähän gluteenittomaan herkkuun.

Pääsin maistelemaan varsin hyvää gluteenitonta porkkanakakkua kaverini syyskekkereissä pari viikkoa sitten, mutta päädyin muokkaamaan reseptiä luontaisesti gluteenittomaksi. Tuntui nimittäin hölmöltä ostaa gluteenitonta jauhoseosta, kun en sellaista yhden epäonnisen leipomiskerran jälkeen ole käyttänyt. Tämä porkkanaherkku sopii muuten minunlaiselleni viime hetken emännälle, joka päättää leipoa vieraille tarjottavaa vasta samana päivänä. Usein porkkanakakku mehustuu jääkaapissa maukkaaksi, mutta tästä versiosta tuli mehevä muutaman tunnin jääkaapissa pitämisen aikanakin.

Gluteeniton porkkanakakku


Pohja
3 kananmunaa
2 dl sokeria
2 dl kookosjauhoa
1 dl mantelijauhoa
2 tl psylliumia
2 tl vaniljasokeria
3 tl leivinjauhetta
1 ½ tl kardemummaa
2 tl kanelia
1 tl inkiväärijauhetta
½ tl suolaa
1½ dl rypsiöljyä
n. 4 dl porkkanaraastetta

Kuorrute
100 g sulatettua voita
100 g tuorejuustoa
2 tl vaniljasokeria
n. 3 dl tomusokeria

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita toisessa astiassa kaikki kuivat aineet keskenään ja kaada ne muna-sokerivaahdon sekaan. Sekoita. Lisää porkkanaraaste ja öljy. Paista pohja 170 asteessa 30-45 min riippuen uunin tehosta. Tarkista pohjan kypsyys hammastikulla. 

Kun pohja ei ole enää kuuma, levitä sen pinnalle kuorrute, johon on sekoitettu kaikki ainekset. Itse tein kuorrutteen lähes kaksinkertaisena, jotta sitä riittää varmasti koko pohjan päälle. Kuorrute on todella makeaa, joten vähempikin olisi varmasti riittänyt. Peitä porkkanakakku lopuksi kelmulla ja laita se jääkaappiin tekeytymään ainakin pariksi tunniksi. 

Ja sitten syömään!

- Riiks

6.9.2017

Pikkuvikaisten pinnatuolien kunnostus


Ennen heinäkuista muuttoani haaveilin valkoisten pinnatuolien ostamisesta. Ehdin käydä huonekalukaupassakin koeistumassa pari mallia ja toteamassa ne aika hintaviksi, kunnes isäni muistutti hänen luonaan olevista pinnatuoleista, joilla ei siellä ollut mitään virkaa. Kyseessä olivat lapsuuteni aikaiset tuolit, joihin oli tässä vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa tullut vähän kolhuja ja pikkuvikoja. Onneksi ennen muuttoa oli tarkoitus käydä mummolassa, missä tuolien kunnostus oli helpompaa tehdä. Seuraavaksi kuvia korjausprosessista.



Jotta uusi maalipinta saataisiin siistiksi, piti vanha maalipinta karhentaa hiomapaperilla. Istuinosan reunojen liuskottuneet kolot hiottiin tasaiseksi ja reunaa pyöristettiin. Tuolin pinnan koloja tasoitettiin lakkakitillä, vaikkakin tämä työvaihe osoittautui hieman turhaksi. Paikkausaine oli kuivuttuaan liian haurasta tällaiseen tarkoitukseen, ja se mureni viimeistelyhiontaa tehdessä. Pienet kolot eivät kuitenkaan maalaamisen jälkeen pistäneet silmään.




Nitkuvat pinnat saatiin kuriin poraamalla tuolin alaosasta pinnoihin asti ulottuvat reiät. Nuo reiät täytettiin sitten erikeeperillä sopivan kokoista lääkeruiskua apuna käyttäen. Kun liima tursusi pinnan välistä, pinnaa pyöriteltiin hetki ja ylimääräiset liimat pyyhittiin pois. Liiman kuivuttua tuolin selkänoja oli taas tukeva.


Maalla olemista ja ulkotyötilaa oli tarkoitus hyödyntää myös spray-maalaukseen, mutta tämä ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Suihkutettava maali ei nimittäin tuntunut peittävän ollenkaan ja niinpä päätin maalata tuolit huonekalumaalilla palattuamme takaisin Etelä-Suomeen. Kolmen kerroksen maalaaminen sujui hyvin sisätiloissakin.


 Ja valmista tuli! Kyllä kannatti kunnostaa vanhaa eikä ostaa uutta ja kallista. Näillä tuoleilla on vielä vaikka kuinka paljon käyttöikää jäljellä.

Mukavaa keskiviikkoa!

- Riiks

3.8.2017

Vihdoin käyttövalmis makrameliivi


Olikohan se talvea, kun näin telkkarista Radio Suomipopin mainoksen, jossa festareilla pomppivalla tytöllä oli päällään ihana hapsuliivi. Juuri sellainen, jollainen minun oli saatava. Ja sellaisenhan minä päätin myös tehdä, vaikka kokemukset makramen solmeilusta olivat varsin vaatimattomat. Mutta kun on tarpeeksi tahtoa ja rutkasti sinnikkyyttä, sitä lähtee tällaiseenkin operaatioon. Lankana käytin Fibranaturan Good Earth -lankaa, joka on puuvilla-pellava-sekoitetta.


Makrame oli minulle ennestään tuttu ainoastaan käsityöopinnoistani, joiden parissa kokeilin solmeilua pienen pätkän. Tässä liivissä käytin paria koulussa kokeilemaani solmua ja kehittelin sitten lisää nettikuvien perusteella. Tein muuten silloin aloittaessani huomion, että vaikka netistä löytyy paljon ideakuvia makrametekniikasta, varsinaisia ohjeita kokonaisten tuotteiden valmistamiseen ei juuri ollut saatavilla. Niinpä jouduin ideoimaan käytännön toteutuksen omasta päästäni.


Ja niinhän siinä kävi, että aivan kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan. Langat olisi pitänyt jättää paljon pidemmiksi, jotta olisin välttynyt niiden jatkamiselta ja lukuisilta päättelyiltä. Leveyttäkin liiville tuli vähän liikaa kainaloiden kohdalta, mutta milläs tuota alkaisi korjailemaan. Ihan hyvin se toimii noinkin, ja on päässyt käyttöön heinäkuisille festareille sekä tämän päivän Porvoon reissulle.


Mietin, että mikäli teitä lukijoita kiinnostaa, voisin mahdollisesti tehdä jonkinlaisia ohjekuvia siitä, miten noita liivissä näkyviä solmuja oikein tehdään. Laittakaa kommenttia, jos kiinnostaa :)

Mukavaa lähestyvää viikonloppua!

Riiks

Ps. Blogini löytyy nykyään myös Instagramista nimimerkillä keksinjatein. Sitä kautta voi seurailla tekemisiäni sillä aikaa, kun blogissa on hiljaista valmistuvien töiden välillä.