18.4.2018

Läppärilaukku Hattarakukasta


Vanha, väsymystään puuskuttava tietokoneeni vaihtui jokin aika sitten käytettynä hankittuun omenakoneeseen, joka toimii entiseen verrattuna kuin unelma. Koska uusi kone on vanhaa kevyempi ja ohuempi, sitä on myös kivempi ottaa reissuun mukaan. Matkustaessa laite taas on hyvä suojata, jotta ei kävisi kuten konetta kotiin tuodessa: nurkka meni hieman lyttyyn, kun matkatavarat putosivat kurvissa bussin penkiltä lattialle.


Marimekon Hattarakukka-kankaan pengoin Herttoniemen myymälän palalaarista eikä sille jäänyt paljon hintaa. Pehmusteena hyödynsin liian isosta päiväpeitosta pois leikkaamaani palaa ja vuorikankaaksi ompelin jonkin ihan perusvalkoisen kankaan omasta varastosta. Läppärilaukun ompelussa hyödynsin epätoivoisten yritysten jälkeen tätä tätä Villa & Villa -blogin mahtavaa ohjeitta, jonka avulla ompelin reilu vuosi sitten nämä toilettipussukat.



Jos kaikki olisi mennyt aivan kuten mielessäni etukäteen kaavailin, olisi laukusta tullut juuri koneelle napakka säilytyslaukku. Erehdysten ja purkamisen jälkeen jouduin kuitenkin toteamaan, että ehkä parempi ommella työ hyväksi havaitulla ohjeella kuin hakata päätä seinään uudelleen ja uudelleen. Hyvänä puolena tällaisessa vähän isommassa laukussa on toki se, että tarvittavat laturit ja muut piuhat saa mahtumaan laukun sisään.

Kivaa keskiviikkoiltaa!

Riiks

11.3.2018

Ensimmäinen itse ommeltu kauluspaita


Ompeluinnostukseni oli kateissa siihen asti, kunnes kävin pari viikkoa sitten Marimekon Herttoniemen tehtaanmyymälässä törsäämässä joululahjaksi saamani lahjakortin. Kahden pikkulautasen lisäksi rahat riittivät kukalliseen kangastilkkuun ja siniraidalliseen vaatetuskankaaseen, jonka pystyin jo sillä hetkellä näkemään paitapuserona. Itse asiassa myyjällä oli tästä samasta kuosista valmistettu pusero päällään, se ehkä sinetöikin ostopäätökseni. Puolitoista metriä silkkisen sileää puuvillakangasta lähti kassan kautta mukaani ja pari viikkoa myöhemmin se oli muuttanut muotoaan elämäni ensimmäiseksi itse ommelluksi kauluspaidaksi. Kukkakankaan käytin tietokonelaukkuun, josta en ole vielä ehtinyt ottaa kuvia.


Suuri Käsityö -lehden numerossa 3/2017 oli pidemmän mallisen paitapuseron ohje ja niitä kaavoja käytin tässä työssä. Leikkasin kaavat koossa 36, mutta ompeluvaiheessa huomasin mallin olevan aika kapea lantion kohdalta. Muutenkaan yllättävän pitkä malli ei miellyttänyt, joten lyhensin paitaa kuusi senttiä ennen helman huolittelua. Paita sopii päälleni paljon paremmin sen jälkeen, kun jätin sivusaumojen alareunaa ompelematta noin seitsemän sentin pituudelta ja tein helmaan halkiot.



Pisin tuumailutauko tuli hihojen kanssa, kun yritin saada ompeluohjeesta selvää. Olen saattanut joskus ommella hihan halkiot, mutta tässä ohjeessa eri kappaleiden ompelukohtaa sai todella miettiä. Vaikka vähän jännitin kauluksen ompelua, oli se halkion rinnalla todella vaivaton ommeltava. Suuri Käsityö -lehden haastavuustason mukaan tämän paidan ohje oli "kokeneelle tekijälle" ja olen kyllä samaa mieltä. Aikaisemmasta ompelukokemuksesta oli tehdessä paljon hyötyä.



Vaikka tämän mallinen pusero ei ole selästä tyköistuva vaan ennemminkin väljä, täytyy kiittää kaavan laatijaa hyvästä hihan istuvuudesta. Todella usein paitojen hihojen olkalinja putoaa minulla liian alas, kun taas tässä mallissa hihat istuvat todella hyvin.


Paidasta tuli mielestäni niin hyvin onnistunut, että haaveilen jo toisesta versiosta. Eilisellä pikavisiitillä Eurokangas näytti pursuilevan kaikkia ihania kukkakuoseja ja putosipa postiluukusta myös alennuskuponki samaiseen liikkeeseen. Ehkäpä ompelen vielä jonkin toisen kivan puseron...

- Riiks

4.3.2018

Vuoritettu kangasreppu painetulla kuvalla


En tiedä liittyykö se lisääntyneeseen valoon vai hengähdystauon tuoneeseen lomaan, mutta pitkästä aikaa pää pursuaa erilaisia käsityöideoita. Yksin vietetyt viikonloput kotona tuovat näiden ideoiden toteuttamiseen hyvän tilaisuuden. Eilinen kului tämän kangasrepun kimpussa. Tarkoituksena oli kokeilla netistä löytyneitä ohjeita, jotta osaisin opettaa tällaisen pussukan ompelua tulevina viikkoina. Tässä repussa yhdistyvät ompelu, sabluunapainanta sekä lautanauha.



Ideoin pahville nettiä apuna käyttäen haluamani kuvion ja leikkasin sabluunan mattoveitsellä leikkuulaudan päällä. Aukkojen välit olisi kannattanut jättää paikoin hieman suuremmiksi, jotta sabluuna ei olisi hajoillut parista kohdasta. Repeytyneet kohdat eivät kuitenkaan näkyneet painetussa kuviossa, vaikkakin kangasväri levisi joistain muista kohdista sabluunan alle. Onpahan itse tehdyn näköistä. Vaahtomuovipalaa ei värin tuputtelua varten löytynyt tähän hätään, joten käytin värjäyspadasta löytyneitä, rikkinäisiä sukkahousuja. Kaikkea sitä pitääkin säilytellä harrastuksen nimissä...


Halusin testata taskun ompelua, jotta osaisin opastaa kuudesluokkalaisia parhaalla mahdollisella tavalla. Kaavoista viis -blogista löytyi mainio ohje tähän tarkoitukseen, suosittelen testaamaan! Itse repun ompelussa sovelsin tämän Youtube-videon ohjetta, ja mielestäni tämä tapa olikin erinomainen siistin kujan ompeluun vuoritetussa pussissa. Hihnoja varten ompelin lenkit pussin päällyskappaleen reunoihin ja hurautin vuorin ja päällyspussin yhteen alareunoista, jotta kankaat pysyisivät yhdessä tavaroita kannettaessa.


Lakanakankaasta ommeltu kassi sai ripauksen ryhtiä lautanauhoista, jotka kudoin tätä työtä varten. Nauhaa piti kutoa yhteensä kolme metriä, jotta se riitti kunnollisiin kantohihnoihin. Kummallakin puolella on siis puolitoista metriä nauhaa.


Ehkä hankalin tällaisen repun ompelemisessa oli löytää sopiva mallikuva netistä. Millä nimellä tällaista pussukkaa pitäisi kutsua? Reppu, kangaskassi, pussi? Englanninkielisellä nimellä drawstring bag/backpack löytyi viimein paljon kuvia ja ohjeita.

Aurinkoista sunnuntaita!

- Riiks


25.2.2018

Simppeli sosekeitto bataatista, porkkanasta ja perunasta




En ole koskaan ollut mikään suuri ruuanlaiton ystävä, mutta ruokaohjelmia lomalla katsellessani jokin pieni kipinä on saattanut syttyä. Rohkenin jo miettiä, voisinko haastaa itseni kokeilemaan tämän vuoden aikana sellaisia ruoka-aineita, joita en ole aikaisemmin (valitettavan aneemisissa) kokkailuissani kokeillutkaan. Vihannesosastolta löytyisi ainakin paljon uusia tuttavuuksia.

Yksi arkiruuan tärkeistä ominaisuuksista on ehdottomasti vaivaton ja nopea valmistus. Lisäksi ruuan pitäisi myös istua ajoittain hankalaan ruokavaliooni. Tällä hetkellä yritän esimerkiksi pitää maitotuotteet minimissä ja tarkkailla muutoksen vaikutuksia olooni. Tällä viikolla kokeilin tätä tulisen bataatti-kookoskeiton reseptiä. Ja hyväähän siitä tuli. Palattuani takaisin kotiin päätin muokata reseptiä hieman jättämällä osan tulisuutta tuovista elementeistä pois. Kokeilusta syntyi tällainen, maukas sosekeitto.



Simppeli sosekeitto pakkaspäiviin

pala inkivääriä
pala chiliä
öljyä
1 pieni bataatti
2 porkkanaa
1-2 perunaa
kasvisliemikuutio
lime
2 dl kookosmaitoa

Toimi näin:

- Pilko inkivääri ja chili pieniksi paloiksi. Kuullota paloja öljyssä.
- Lisää kattilaan pilkottu bataatti, peruna ja porkkana.
- Lisää joukkoon kasvisliemikuutio ja 5 dl vettä. Itse käytin Reformi Luomu Kasvisliemikuutioita. Keitä kannen alla kunnes bataatti, perunat ja porkkanat ovat pehmeitä.
- Tee kypsyneistä aineiksista tasainen sose sauvasekoittimella.
- Sekoita joukkoon limen mehu sekä kookosmaito ja lämmitä tarvittaessa liedellä.

Jos jollakulla on ehdottaa muunlaisia sosekeittoja tai muita maittavia ruoka-annoksia arkeen, niin antaa kuulua! Ensi viikon työpäiviä varten valmistin jo toisen satsin keittoa, jota terästin hieman palsternakalla. Katsotaan, miltä se maistuu.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

- Riiks

4.2.2018

Sitruunainen mansikkajuustokakku synttäripöytään


En ole aikuisiällä juhlistanut syntymäpäiviäni kovinkaan suuresti, mutta tänä vuonna suunnittelin kutsuvani ystäviä käymään. Työelämään siirryttyä olen huomannut, kuinka helposti arki muuttuu perusasioissa tarpomiseksi ja viikonloput ovat siinä välissä hengähdystaukoina. Työni on mielekästä ja positiivisellakin tavalla haastavaa, mutta jatkuvat ihmiskontaktit saavat minut sulkeutumaan perjantaisin omaan rauhaani viikonlopun ajaksi. Tahtoisin nähdä tärkeitä ihmisiä enemmän, mutta voi se lähtemisen vaikeus... Siksipä olikin ihanaa, että pari ystävää tuli luokseni juhlistamaan syntymäpäivääni lauantaina.

Edelliset juhlat järjestin kesän lopulla valmistujaisteni ja uuden kodin kunniaksi, ja nyt aioin tehdä jotain toisin. Sen sijaan, että tekisin kaiken itse ja suunnittelisin tarjottavia viikkoja etukäteen, hyödynsin paljon valmiita keksejä ja muita tarjottavia. Kakun, gluteenittomat sämpylät ja kinkkupiiraan tahdoin kuitenkin leipoa itse. Ajankäytön kannalta juustokakku on kuitenkin aika kätevä, kun se hyytyy itsekseen jääkaapissa. Tein samaa mansikkajuustokakkua kuin edellisiin juhliini ja sen resepti on alun perin täältä Kinuskikissan blogista. Eiliseen tyttöjen iltaan tein kuitenkin gluteenittoman version puolet pienemmässä koossa. Alla oleva ohje on hieman alkuperäisestä oiottu ja gluteenittomaksi muokattu.


Gluteeniton mansikkajuustokakku

Pohja:
100 g Semperin gluteenittomia suklaakeksejä
25 g voita

Täyte:
2 ½ liivatelehteä
n. 250 g sulatettuja pakastemansikoita
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
125 g mascarponejuustoa
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl kermaa
puolikkaan sitruunan kuori ja mehu

1. Murusta keksit ja sekoita ne sulatettuun voihin. Painele sekoitus voideltuun irtopohjavuokaan.
2. Soseuta 250 g sulatettuja ja valutettuja pakastemansikoita.
3. Vatkaa kerma vaahdoksi ja laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. 
4.  Raasta pestyn sitruunan kuorta ja purista siitä mehu. 
5. Sekoita kermavaahdon sekaan tuorejuusto, mascarponejuusto, mansikkasose, sokerit ja sitruunankuori. 
6. Lämmitä sitruunamehu ja sulata siihen puristetut liivatelehdet.
7. Kaada sitruunamehu muiden ainesten sekaan ja sekoita hyvin. 
8. Kaada seos vuokaan pohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli.
9. Koristele kakku ennen tarjoilua. Itse käytin valkoisia ja vaaleanpunaisia toffeepalleroita sekä laktoosittomasta suklaata raastettuja kiekuroita.

Ja hyvää oli! Itse asiassa kuvatkin on napattu vasta juhlista seuraavana päivänä, kun luonnonvaloa oli enemmän. Koska yhden ystävän saapuminen peruuntui vasta edellisenä iltana, oli tarjottaviakin turhan iso määrä kolmelle ihmiselle. Onneksi on isä ja veli, jotka tulivat tänään rääppiäisiin!

Mukavaa alkavaa viikkoa!

- Riiks