Vuosi sitten taistelin kandini kanssa ja olin varma, ettei se tulisi koskaan valmiiksi. Toukokuu oli kuitenkin ihanaa aikaa siksi, että pääsin päättämään lukuvuoden ja muuttamaan tavarani takaisin kotiin, pois sieltä hieman kolkosta opiskelijakämpästä. Koko kesän ajan mielen perukoilla kuitenkin kummitteli se tosiasia, että elokuun lopussa muutto olisi taas edessä. Oli ehkä vähän hankalaakin nauttia kotona olemisesta, kun tiesi sen olevan niin väliaikaista. Kesän rientojen ja reissujen vuoksi kotona rentoutuminen oli myös hyvin katkonaista ja äkkiä olikin taas syksy.
Tämä kevät eroaa edeltäjästään siinä, että tiedän, etten ole enää menossa takaisin toiseen opiskelukaupunkiini. Käsityöopinnot ovat valmiit, kämpän avain palautettu ja ovi suljettu. Hieman haikeissakin tunnelmissa sanoin heipat opiskelukavereilleni ja mahtaville opettajille, joiden kaikkien kanssa oli ilo työskennellä ja oppia uutta. Tähän loppui yksi aikakausi, mutta se tarkoittaa vain seuraavan alkamista.
No mitä sitten opin ja millainen käsitöiden tekijä olen nyt? Ainakin paljon kärsivällisempi. Entinen huithapeliompelija on vähän ottanut itseään niskasta kiinni ja malttaa jopa silittää saumat auki. Nämä kaksi kässävuotta opettivat myös hurjasti keskeneräisyyden sietämisestä ja stressinsietokyvyn rajoista. Itsekriittisyydessä on vielä opittavaa.
Kuvissa vilahtaa tänä keväänä tekemiäni koulutöitä, joista osaa tulen näyttämään vielä omassa postauksessaan. Näiden lisäksi jemmassa on pari muutakin työtä, jotka eivät ole ennättäneet kameran eteen.
Toivottavasti siellä ruudun äärellä on vielä joku lukija. Ihanaa kesän alkua!
- Riiks
