22.11.2016

Paloista virkattu liivi

 Muistaakseni se alkoi Radio Suomipopin mainoksesta. Festariyleisössä jammailevalla tytöllä oli päällään kadehdittavan ihana, makrametyylinen liivi, jollainen minunkin oli pakko saada. Pakko! Unelmoin pitsimäisestä liivistä ja mietiskelin, mistä sellaisen voisi tehdä ja miten. Nyt minulla on kesken valtaisa makrameprojekti, jota ennen valmistui kuitenkin tämä virkattu versio. Kukkaset on virkattu tämän Novitan ohjeen mukaan, mutta pieniä muutoksia malliin piti tehdä. Hapsutkin jäi odottamaan sitä makrameliiviä, joka ehkä jonain kauniina päivänä valmistuu...


Käytin tähän työhön kirpparilta joskus ostamaani Novitan Kotiväki-puuvillalankaa, joka loppui juuri ennen viimeisen kukkasen lopetusta. Reunat teinkin sitten Hjertegarnin Blend Bamboosta, joka on hieman puhtaamman valkoista kuin tuo ikivanha Kotiväki. Tässä sitä muuten taas opimme, että lankojen sävyt voivat vaihdella erien mukaan: Uutena ostettu Kotiväki olikin aivan eri sävyistä kuin tämä kirpparilta ostettu isosiskonsa.


En oikein ymmärrä millä mitoituksella tämä Novitan malli oikein oli, sillä ohjetta noudattamalla liivi olisi ollut varmaan xl-kokoa. Onneksi satuin googlettelemaan asiaa ja löysin pari blogia, joissa oli huomattu ihan sama juttu. Yhdeksän palan sijaan rakentelinkin liivin seitsemästä vierekkäisestä kukasta, jolloin koosta tuli tällä langalla noin s-kokoinen.

Kukkasten asettelu aiheutti sen verran päänvaivaa, että ajattelin helpottaa muiden mahdollisia virkkaustöitä laatimalla kuvion siitä, miten nuo osat itse toisiinsa kiinnitin. Kuvanmuokkaus tai minkäänlainen kaavioiden rakentelu ei todellakaan kuulu vahvuuksiini, mutta ehkä tästä silti on jollekin hyötyä.

Jos joku muuten tietää helppokäyttöisen ohjelman tällaisten geometristen kuvioiden tekemiseen ja muuhun suunnitteluun, niin kertokaa ihmeessä!

Leppoisaa tiistaita!

- Riiks

12.11.2016

Positiivista palautetta tunnustuksen muodossa



Olin eilen ihan ihmeissäni, kun Titta Oli aika -blogista laittoi minulle viestiä, että on antanut blogilleni tällaisen Blogger Recognition Award -tunnustuksen. Yleensäkään se, että blogiani lukee joku muukin kuin oma äiti tai mummi on hämmentävää, vaikka toki tänne kommentoivat muutkin. Kiitos siis hurjasti tästä mieltä lämmittävästä palautteesta!

Tunnustuksen mukana tulivat seuraavanlaiset saatesanat:

1. Kirjoita postaus tunnustuksesta logoineen
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa tunnustuksen saajaksi


Mistä Keksin ja tein -blogi sai alkunsa?

Aloitin blogin kirjoittamisen kesällä 2014 yli vuoden kestäneen pohdinnan jälkeen. Kaikenlaista näpertelyä olen harrastanut varmaan koko ikäni, mutta tahdoin jotenkin jakaa harrastustani muiden samanmielisten kanssa. Parin ystäväni rohkaisusta sain blogin viimein alulle.

Aivan ensimmäinen nimivaihtoehto oli Oma nurkka, joka tuli tavastani neuloa sohvan oikeanpuoleisessa nurkassa. Tuo paikka olikin usein lankakerien ja puikkojen valloittama ja pöytävalaisin keikkui kirjapinon päällä valoa antamassa. Keksin ja tein -nimi tuli kuitenkin pian kuvioihin, mutten oikein osaa sanoa, että mistä. En pidä itseäni kovinkaan idearikkaana tyyppinä, mutta keksittyäni jonkun jutun ryhdyn usein tuumasta toimeen hyvin pikaisesti.

Blogin ulkoasu on muuttunut tässä reilun parin vuoden aikana kerran, kun alkuperäinen, sinivoittoinen tausta ei enää tuntunut omalta. Ulkoasuasiat ovat muutenkin olleet avomieheni toteutuksen varassa, sillä itse olen aika tumpelo näissä asioissa. Blogin tuoreemmassa ilmeessä pidän tästä raikkaudesta ja selkeydestä. Bannerin pitkäkorvan esikuvana on perheeni kääpiöluppakorva Max, joka loikki vehreämmille voikukkanurmille vuonna 2009. Siitä asti sydämessäni on ollut pupun kokoinen aukko. Ehkä vielä joskus omassa kodissani olisi joku eläin, jota rapsutella.

Millaisia ohjeita antaisin aloitteville bloggaajille?

En oikeastaan koe olevani oikea ihminen antamaan mitään bloggaamisneuvoja kenellekään... Mutta jos oman kokemuksen perusteella (niin blogin pitäjänä kuin lukijanakin) pitäisi jotain sanoa, niin kehottaisin aloittavaa bloggaajaa ensinäkin olemaan oma itsensä ja kirjoittamaan asioista, joita kohtaan tuntee aitoa mielenkiintoa. Siitä on hyvä lähteä liikkeelle.

Koska bloggaamisen suola ja sokeri on vuorovaikutus, neuvoisin myös lukemaan ja kommentoimaan muiden kirjoituksia. Jos et itse kommentoi muille mitään, voi aika tuntua pitkältä muiden kommentteja odotellen. Ja kun niitä kommentteja viimein saa, niihin kannattaa vastata. Itse ainakin arvostan suuresti sitä, että vaikkapa esittämiini kysymyksiin vastataan muiden blogien kommenttibokseissa. Kommentoija tuntee silloin tulleensa huomioiduksi ja arvostetuksi.

Viimeiseksi neuvoksi antaisin, että blogissa kannattaa rohkeasti näyttää omia taitoja ja vahvuuksia, olivatpa ne sitten millaisia tahansa. Jos osaat valokuvata tai hallitset kuvanmuokkauksen niksit, ne varmasti houkuttelevat lukijoita. Jos taas kirjoittaminen on sinun juttusi, huolellinen kieliasu tai persoonallinen kieli vetävät varmasti puoleensa. Joskus sen oman vahvuuden löytäminen voi viedä aikaa, eikä sitäkään kannata säikähtää. Kuten missä tahansa, bloggaamisessakin kehittyy, eikä alkuaikojen haparointia kannata jäädä häpeilemään.

Kenelle annan tämän tunnustuksen?

Koin hieman paineita kymmenen blogin miettimisessä, joten päätin vähän sooloilla ja nimetä perusteluineen seitsemän sellaista blogia, joita oikeasti itse seurailen ja joista inspiroidun. Tällä hetkellä en lue kymmeniä blogeja, joten tahdon nostaa jalustalle ne suosikkini, jotka mielestäni ansaitsevat saada tunnustusta hyvästä työstä.

Kirpparikeijun kotona
Löysin tämän blogin noin reilu vuosi sitten tavaranraivauspostausten ansiosta ja ihastuin heti kirjoitustyyliin, kauniisiin kuviin ja mielenkiintoisiin juttuihin. Postaustahti saa minut nostamaan hattua!

Melkein kuin uusi
Täältä olen saanut ideoita erilaisiin käsitöihin, vieläkin mielessäni on toilettilaukun ohje, jota en ole vielä saanut kokeiltua! Raikkaus ja selkeys miellyttää tässä blogissa, ja uusi postaus on aina pakko käydä lukemassa heti kun huomaan sen tulleen.

Nuoruusdisko
Nuoruusdisko-blogin mukana saan matkustaa ajassa taaksepäin omaan lapsuuteeni kultaiselle 90-luvulle. Monet ajan myötä hataroituneet muistot ovat tarkentuneet tämän blogin postausten avulla. Ja se nostalgia, oih!

Pientä kivaa
Tämä blogi sisältää nimensä mukaisesti kaikkea pientä kivaa, joka inspiroi näpertämään kaikkea hauskaa. Erityisesti räsymattotyynyt ovat jääneet mieleeni, toteutan sellaiset vielä jonakin päivänä tulevaisuuden luokkahuoneeseeni!

Ystäväni neula ja lanka
Niin kaunis ja inspiroiva! Löysin tänne alunperin virkatun peiton takia ja ihastuin blogiin heti. Tämä blogi pääsee häpeäkseni välillä unohtumaan, sillä seurailen blogeja suurimmaksi osaksi bloggerin kautta, mutta aion parantaa tapani. Ps. Hyrrä-peitto on vielä kesken, mutta hyvällä mallilla! (Kunhan lankaa vain saisi jostain lisää...)

Silmukanjuoksuja
Tässä blogissa miellyttävät rauhoittavat kuvat ja upeat neuleet, jotka tulevat oikeuksiinsa hyvissä valokuvissa. Selkeitä postauksia on helppo lukea ja lisätiedot kuten työssä käytetty lanka ja puikkojen paksuus ovat hyvä lisä.

Lydia
Oma ompeluinnostukseni on kausittaista, mutta tämän blogin kuvia selatessa tulee sellainen olo, että pitäisiköhän ottaa kone esille! En voi olla ihmettelemättä, kuinka joku voi ollakaan niin tuottelias ompelija! :)

Näiden sanojen jälkeen kehottaisin myös blogittomia lukijoita antamaan palautetta omille suosikeilleen, sillä kommentit kannustavat aina jatkamaan!

Hyvää viikonloppua!

- Riiks


6.11.2016

Tee itsesi näkyväksi

Vaikka eletäänkin jo marraskuuta ja monessa paikassa ensilumi on leijaillut maahan valoa tuomaan, kannattaa reppuun tai hihaan kiinnittää roikkumaan halpa henkivakuutus. Tämä pöllö valmistui syyskuussa, kun valmistelin opetusharjoitteluun esimerkkityötä eläinheijastimesta, jollaiset sitten toteutettiin kakkosluokkalaisten kanssa. Tehtävänantona oli suunnitella heijastin sellaisen eläimen mukaan, jolta mieleltään lainaisi jotain ominaisuutta tai taitoa. Pöllön viisaudelle ja kärsivällisyydelle minulla olisi monesti tarvetta.

Tämä heijastin on tehty huovasta ja kaikki ompeleet on ommeltu käsin. Reunaa koristavat pykäpistot tekevät heijastimesta hieman napakamman ja antavat tietenkin ilmettä. Kuulemani mukaan hinnakas heijastinkangas on purettu kirpparilta ostetusta heijastinliivistä, joten hintaa yhdelle työlle ei jää paljoakaan. Hakaneula on korvattu kieritetyllä ripustuslenkillä, mutta hakaneulalla kiinnittäminen pitäisi heijastimen paremmin oikein päin. Viisas ja viitseliäs ompelija tekisikin heijastimesta kaksipuolisen, jolloin roikkumisasennolla ei ole väliä! Kakkosluokkalaisten kanssa tyydyttiin yksipuoliseen malliin ja keskustelimme, kuinka fiksua on käyttää samaan aikaan useaa heijastinta.

Ja tässä vielä harjoitteluni aikana valmistuneita ihanuuksia. Lapsilta itseltään lähti hyviä ideoita töidensä toteuttamiseen ja tekemistä riitti suunnitteluineen noin kolmeen kaksoistuntiin.


Mukavaa sunnuntaipäivää!

- Riiks