17.12.2016

Jouluista tekemistä osa 3: Origamisydämet


Tämän minisarjan viimeisenä askarteluna ovat origamisydämet, joihin löydät helpon ohjeen tästä Youtube-videosta. Kuten kahtena aikaisempanakin vuonna, myös nyt toteutin joulukortit origamin muodossa. Materiaaleina käytin erilaisia paketointipapereita, joita kotoa löytyi ennestään. Tässä työssä oli jälleen kerran se etu, että pystyin käyttämään hyödyksi jo valmiiksi omistamaani materiaalia.


Ajatuksenani oli tehdä sellaiset joulukortit, joissa olisi irrotettava, koristeeksi käytettävä osa. Tämän idean keksin viime vuonna, kun sain ystävältäni joulukortin, jossa pahville oli kiinnitetty virkattu, ripustuslenkillä varustettu lumihiutale. Vaikka liima ei varmaan varsinaisesti kuulu origamitaitteluun, vahvistin tekemieni sydänten taitoksia Erikeeperillä. Näin koristeista tuli kestävämmät ja ne pysyvät pidempään siisteinä. Pyykkipojat olivat hyviä apuvälineitä taitosten liimaukseen.


Kun sydämen taitteli kuviollisesta paperista, sai taustapahvi olla todella simppeli. Pahvipalan koollakaan ei ollut väliä, joten pienemmätkin palat sai käytettyä hyödyksi. Kiinnitin sydämet pahville kapealla teipinpalalla, jotta koriste on helppo irrottaa taustastaan. Ripustuslenkkeinä käytin paperinarua.


Toivottavasti joulutervehdykset löytävät ajoissa perille, postinkulku kun on temppuillut lähiviikkoina.

Rentouttavaa viikonloppua!

- Riiks

14.12.2016

Jouluista tekemistä osa 2: Karkkisukka kuusen oksalle


Lapsuudenperheessäni ehdoton kuusenkoriste ovat olleet perinteiset, punotut paperisydänpussit, joihin tonttu voi yöllä piilotta karkin tai pari. Myös omassa kodissani olen tahtonut pujottaa kuusen oksille jonkinlaiset herkkupussit, joihin kätkeä yllätyksiä. Sellaisena ovat toimineet tällaiset huopaiset minisukat. Pariin viime vuoteen emme ole viitsineet ostaa oikeaa joulukuusta kotiimme ollenkaan, joten nämä karkkisukat on ripustettu jonnekin muualle roikkumaan.


 Sukkien tekeminen on helppoa. Leikkaa paperista sukan kaava, jonka avulla saat leikattua huovasta kaksi samankokoista kappaletta. Ompele reunat umpeen yläosaa lukuun ottamatta joko käsin tai koneella. Itse olen toteuttanut monet sukista niin, että harsin nättiä nauhaa sukan varren ympäri ja tein samalla ripustuslenkin. Lenkin voi toki tehdä muullakin tavalla, esimerkiksi virkkaamalla.


Sukkia voi koristella monella eri tavalla, vaikka itse olenkin pitäytynyt aika perinteisessä ja pelkistetyssä mallissa. Yksi vanhasta lahjapaketista irrotettu rusetti sai kuitenkin uuden elämän huopasukan kyljessä, kun ompelin sen huomaamattomasti kiinni. Muutenkin tähän työhön voi helposti käyttää pieniä tilkkuja ja nauhanpätkiä, joista ei riitä isompaan työhön.


Kivaa keskiviikkoa!

- Riiks

11.12.2016

Jouluista tekemistä osa 1: Tontut taikataikinasta


Jouluun on vielä kaksi viikkoa aikaa, joten joulufiilistä on vielä aikaa etsiä. Oma, virallinen joulunaikani alkaa siitä, kun kuulen ensimmäistä kertaa Whamin Last Christmasin, mutta joulupuuhastelut auttavat laskeutumaan vähitellen siihen suurimpaan joulunodotukseen. Jos oikea tunnelma on vielä kateissa ja kotiinkin olisi kiva saada jotain pientä jouluista koristetta pikkubudjetilla, niin täältä tulisi pari ideaa!

Keräsin kokoon kolme pientä jouluaiheista käsityötä ja askartelua, jotka ehtii hyvin toteuttaa vielä ennen joulua. Tarkoituksenani on julkaista postaukset reilun viikon sisällä sellaisessa järjestyksessä, että nopeatekoisin jouluaskartelu jää viimeiseksi. Ensimmäisenä jouluideana ovat tonttukoristeet.


Joulukoristelaatikkoa tutkiessa vastaan tulivat nämä hyväntuuliset tonttuset, jotka askartelin jo pari vuotta sitten. Jostain syystä näitä en ole kuitenkaan aikaisemmin esitellyt täällä blogissa. Muovailin päät taikataikinasta (ohje löytyy esimerkiksi täältä) tehden pään yläosaan reiän ripustuslenkkiä varten. Uunissa kuivattamisen jälkeen maalasin kasvot vesiliukoisella askartelumaalilla.


Tonttulakki syntyi askarteluhuovasta, jonka liimasin tötteröksi siten, että lakin päähän jää aukko. Lopuksi pujotin kestävän nauhan pään ripustuslenkistä ja lakista läpi ja solmin nauhan päät. Tonttulakin voi kruunata vaikkapa pienellä kulkusella. Valmiin tontun voi laittaa roikkumaan vaikkapa oveen tai sen voi solmia joululahjapaketin koristeeksi.


Soodataikina vaikuttaa olevan tämän vuoden hitti, mutta onko  kukaan muovaillut vanhasta kunnon taikataikinasta?

Kivaa sunnuntaita!

- Riiks

9.12.2016

Jouluinen jälkiruoka kahvikupissa


Heinäkuussa postaamani gluteenittomien riisipiirakoiden resepti sai sen verran hyvän vastaanoton, että ajattelin laittaa tänne näkyviin reseptin tähän superhelppoon jälkiruokaan, joka käy hyvin myös joulunajan kahvipöytään. Kyseessä on siis luumurahka pienillä yksityiskohdilla ja näteistä kupeista tarjoiltuna. Tämä on hyvä tarjottava pienellekin seurueelle, kun isäntäväen jääkaappiin ei jää hirmuisesti ylimääräistä syötävää kuten niin monesti jotain leivottaessa.


Kuuteen annokseen tarvitset:

(pari nokaretta pehmeää voita tai margariinia)
4-5 piparkakkua

2 prk maitorahkaa
luumumarmeladia
kanelia
muutama kuivattu luumu
6 pientä jälkiruokakulhoa tai kaunista kahvikuppia

Tee näin:

- Murusta piparit ja sekoita ne halutessasi pehmeän voin kanssa. Jaa piparimurut kuuteen kuppiin ja painele ne astian pohjalle.
- Sekoita isommassa astiassa maitorahka ja noin 4-5 ruokalusikallista luumumarmeladia. Maistele ja lisää marmeladia tarvittaessa.
- Nostele rahkaseos varovasti kuppeihin.
- Ripauta rahkan päälle hieman kanelia.
- Leikkaa luumuista pieniä paloja ja asettele pari palaa kunkin annoksen päälle.


Todella yksinkertainen idea, mutta toimii hyvin kaiken muun jouluherkun kyljessä. Tämä rahka on aika täyttävää vaikkakaan ei aklömakeaa, joten pieni annos riittää hyvin. Tällaiselle ruokien korventajalle on ehdotonta plussaa se, ettei näitä tarvitse käyttää uunissa ollenkaan! (Nimimerkki: 2/5 piparipellillistä paloi...)

Oikein ihanaa viikonloppua ja joulunodotusta! Yritän postailla vielä ensi viikolla pari pientä jouluideaa kunhan gradukiireiltäni ehdin! :)

- Riiks

1.12.2016

Porosukka ja joulunodotuksen yllätyksiä


Joulukuu on nyt startannut, joten oli aika ripustaa joulusukka roikkumaan. Ensimmäistä kertaa kotonamme roikkuu tällainen joulukalenteri, johon vuoropäivin voi laittaa toiselle jonkin yllätyksen. Neuloin perussukan hieman huopuneista, itse värjätyistä villalangoista ja virkkasin koristeeksi poron. Eihän tuo pohjaväri mitenkään hirveän jouluinen ole, mutta tahdoin käyttää nuo vähän koppuraisiksi muuttuneet langat hyödyksi.

Tämä Petteri Punakuono on ilman varsinaista ohjetta tehty, ihan vain vapaasti virkkaillen. Vähän jouduin kyllä Googlen kuvahaulla katselemaan, miten tästä saisi tunnistettavan poron. Sarvet antoivat viimeisen silauksen. 


Ensimmäiseksi oli mieheni vuoro saada sukasta jokin yllätys. Olin ostanut pienen korttipelin kirpputorilta 50 sentillä ja pääsemme toivottavasti pelailemaan sitä jo tänään. Pelin ostamista harkitsin hintaansa nähden aika pitkään, koska asunnon raivaaminen on ollut jälleen tämän syksyn teema. Tällä viikolla olen käynyt siivoilemassa kirpputoripöytäämme useasti. Tavaravirta on siis asunnosta ulos, joten uusia hankintoja pitää harkita tarkasti.

Muiksi joulusukkayllätyksiksi olen ajatellut lähinnä aineettomia asioita, kuten lautapeli-iltaa ja niska-hartiahierontaa. Aineellisista lahjoista raha-arpa voisi olla kiva juttu, kun eihän sitä koskaan tiedä vaikka voitto osuisi kohdalle! :)

Millaisia kivoja joulukalentereita teillä on käytössä ja onko sinulla mielessäsi jokin kiva yllätys tällaiseen sukkaan? Vai onko sinusta joulukalenteri aikuisten kesken ihan turhaa hössötystä?

Mukavaa torstaita!

- Riiks

22.11.2016

Paloista virkattu liivi

 Muistaakseni se alkoi Radio Suomipopin mainoksesta. Festariyleisössä jammailevalla tytöllä oli päällään kadehdittavan ihana, makrametyylinen liivi, jollainen minunkin oli pakko saada. Pakko! Unelmoin pitsimäisestä liivistä ja mietiskelin, mistä sellaisen voisi tehdä ja miten. Nyt minulla on kesken valtaisa makrameprojekti, jota ennen valmistui kuitenkin tämä virkattu versio. Kukkaset on virkattu tämän Novitan ohjeen mukaan, mutta pieniä muutoksia malliin piti tehdä. Hapsutkin jäi odottamaan sitä makrameliiviä, joka ehkä jonain kauniina päivänä valmistuu...


Käytin tähän työhön kirpparilta joskus ostamaani Novitan Kotiväki-puuvillalankaa, joka loppui juuri ennen viimeisen kukkasen lopetusta. Reunat teinkin sitten Hjertegarnin Blend Bamboosta, joka on hieman puhtaamman valkoista kuin tuo ikivanha Kotiväki. Tässä sitä muuten taas opimme, että lankojen sävyt voivat vaihdella erien mukaan: Uutena ostettu Kotiväki olikin aivan eri sävyistä kuin tämä kirpparilta ostettu isosiskonsa.


En oikein ymmärrä millä mitoituksella tämä Novitan malli oikein oli, sillä ohjetta noudattamalla liivi olisi ollut varmaan xl-kokoa. Onneksi satuin googlettelemaan asiaa ja löysin pari blogia, joissa oli huomattu ihan sama juttu. Yhdeksän palan sijaan rakentelinkin liivin seitsemästä vierekkäisestä kukasta, jolloin koosta tuli tällä langalla noin s-kokoinen.

Kukkasten asettelu aiheutti sen verran päänvaivaa, että ajattelin helpottaa muiden mahdollisia virkkaustöitä laatimalla kuvion siitä, miten nuo osat itse toisiinsa kiinnitin. Kuvanmuokkaus tai minkäänlainen kaavioiden rakentelu ei todellakaan kuulu vahvuuksiini, mutta ehkä tästä silti on jollekin hyötyä.

Jos joku muuten tietää helppokäyttöisen ohjelman tällaisten geometristen kuvioiden tekemiseen ja muuhun suunnitteluun, niin kertokaa ihmeessä!

Leppoisaa tiistaita!

- Riiks

12.11.2016

Positiivista palautetta tunnustuksen muodossa



Olin eilen ihan ihmeissäni, kun Titta Oli aika -blogista laittoi minulle viestiä, että on antanut blogilleni tällaisen Blogger Recognition Award -tunnustuksen. Yleensäkään se, että blogiani lukee joku muukin kuin oma äiti tai mummi on hämmentävää, vaikka toki tänne kommentoivat muutkin. Kiitos siis hurjasti tästä mieltä lämmittävästä palautteesta!

Tunnustuksen mukana tulivat seuraavanlaiset saatesanat:

1. Kirjoita postaus tunnustuksesta logoineen
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa tunnustuksen saajaksi


Mistä Keksin ja tein -blogi sai alkunsa?

Aloitin blogin kirjoittamisen kesällä 2014 yli vuoden kestäneen pohdinnan jälkeen. Kaikenlaista näpertelyä olen harrastanut varmaan koko ikäni, mutta tahdoin jotenkin jakaa harrastustani muiden samanmielisten kanssa. Parin ystäväni rohkaisusta sain blogin viimein alulle.

Aivan ensimmäinen nimivaihtoehto oli Oma nurkka, joka tuli tavastani neuloa sohvan oikeanpuoleisessa nurkassa. Tuo paikka olikin usein lankakerien ja puikkojen valloittama ja pöytävalaisin keikkui kirjapinon päällä valoa antamassa. Keksin ja tein -nimi tuli kuitenkin pian kuvioihin, mutten oikein osaa sanoa, että mistä. En pidä itseäni kovinkaan idearikkaana tyyppinä, mutta keksittyäni jonkun jutun ryhdyn usein tuumasta toimeen hyvin pikaisesti.

Blogin ulkoasu on muuttunut tässä reilun parin vuoden aikana kerran, kun alkuperäinen, sinivoittoinen tausta ei enää tuntunut omalta. Ulkoasuasiat ovat muutenkin olleet avomieheni toteutuksen varassa, sillä itse olen aika tumpelo näissä asioissa. Blogin tuoreemmassa ilmeessä pidän tästä raikkaudesta ja selkeydestä. Bannerin pitkäkorvan esikuvana on perheeni kääpiöluppakorva Max, joka loikki vehreämmille voikukkanurmille vuonna 2009. Siitä asti sydämessäni on ollut pupun kokoinen aukko. Ehkä vielä joskus omassa kodissani olisi joku eläin, jota rapsutella.

Millaisia ohjeita antaisin aloitteville bloggaajille?

En oikeastaan koe olevani oikea ihminen antamaan mitään bloggaamisneuvoja kenellekään... Mutta jos oman kokemuksen perusteella (niin blogin pitäjänä kuin lukijanakin) pitäisi jotain sanoa, niin kehottaisin aloittavaa bloggaajaa ensinäkin olemaan oma itsensä ja kirjoittamaan asioista, joita kohtaan tuntee aitoa mielenkiintoa. Siitä on hyvä lähteä liikkeelle.

Koska bloggaamisen suola ja sokeri on vuorovaikutus, neuvoisin myös lukemaan ja kommentoimaan muiden kirjoituksia. Jos et itse kommentoi muille mitään, voi aika tuntua pitkältä muiden kommentteja odotellen. Ja kun niitä kommentteja viimein saa, niihin kannattaa vastata. Itse ainakin arvostan suuresti sitä, että vaikkapa esittämiini kysymyksiin vastataan muiden blogien kommenttibokseissa. Kommentoija tuntee silloin tulleensa huomioiduksi ja arvostetuksi.

Viimeiseksi neuvoksi antaisin, että blogissa kannattaa rohkeasti näyttää omia taitoja ja vahvuuksia, olivatpa ne sitten millaisia tahansa. Jos osaat valokuvata tai hallitset kuvanmuokkauksen niksit, ne varmasti houkuttelevat lukijoita. Jos taas kirjoittaminen on sinun juttusi, huolellinen kieliasu tai persoonallinen kieli vetävät varmasti puoleensa. Joskus sen oman vahvuuden löytäminen voi viedä aikaa, eikä sitäkään kannata säikähtää. Kuten missä tahansa, bloggaamisessakin kehittyy, eikä alkuaikojen haparointia kannata jäädä häpeilemään.

Kenelle annan tämän tunnustuksen?

Koin hieman paineita kymmenen blogin miettimisessä, joten päätin vähän sooloilla ja nimetä perusteluineen seitsemän sellaista blogia, joita oikeasti itse seurailen ja joista inspiroidun. Tällä hetkellä en lue kymmeniä blogeja, joten tahdon nostaa jalustalle ne suosikkini, jotka mielestäni ansaitsevat saada tunnustusta hyvästä työstä.

Kirpparikeijun kotona
Löysin tämän blogin noin reilu vuosi sitten tavaranraivauspostausten ansiosta ja ihastuin heti kirjoitustyyliin, kauniisiin kuviin ja mielenkiintoisiin juttuihin. Postaustahti saa minut nostamaan hattua!

Melkein kuin uusi
Täältä olen saanut ideoita erilaisiin käsitöihin, vieläkin mielessäni on toilettilaukun ohje, jota en ole vielä saanut kokeiltua! Raikkaus ja selkeys miellyttää tässä blogissa, ja uusi postaus on aina pakko käydä lukemassa heti kun huomaan sen tulleen.

Nuoruusdisko
Nuoruusdisko-blogin mukana saan matkustaa ajassa taaksepäin omaan lapsuuteeni kultaiselle 90-luvulle. Monet ajan myötä hataroituneet muistot ovat tarkentuneet tämän blogin postausten avulla. Ja se nostalgia, oih!

Pientä kivaa
Tämä blogi sisältää nimensä mukaisesti kaikkea pientä kivaa, joka inspiroi näpertämään kaikkea hauskaa. Erityisesti räsymattotyynyt ovat jääneet mieleeni, toteutan sellaiset vielä jonakin päivänä tulevaisuuden luokkahuoneeseeni!

Ystäväni neula ja lanka
Niin kaunis ja inspiroiva! Löysin tänne alunperin virkatun peiton takia ja ihastuin blogiin heti. Tämä blogi pääsee häpeäkseni välillä unohtumaan, sillä seurailen blogeja suurimmaksi osaksi bloggerin kautta, mutta aion parantaa tapani. Ps. Hyrrä-peitto on vielä kesken, mutta hyvällä mallilla! (Kunhan lankaa vain saisi jostain lisää...)

Silmukanjuoksuja
Tässä blogissa miellyttävät rauhoittavat kuvat ja upeat neuleet, jotka tulevat oikeuksiinsa hyvissä valokuvissa. Selkeitä postauksia on helppo lukea ja lisätiedot kuten työssä käytetty lanka ja puikkojen paksuus ovat hyvä lisä.

Lydia
Oma ompeluinnostukseni on kausittaista, mutta tämän blogin kuvia selatessa tulee sellainen olo, että pitäisiköhän ottaa kone esille! En voi olla ihmettelemättä, kuinka joku voi ollakaan niin tuottelias ompelija! :)

Näiden sanojen jälkeen kehottaisin myös blogittomia lukijoita antamaan palautetta omille suosikeilleen, sillä kommentit kannustavat aina jatkamaan!

Hyvää viikonloppua!

- Riiks


6.11.2016

Tee itsesi näkyväksi

Vaikka eletäänkin jo marraskuuta ja monessa paikassa ensilumi on leijaillut maahan valoa tuomaan, kannattaa reppuun tai hihaan kiinnittää roikkumaan halpa henkivakuutus. Tämä pöllö valmistui syyskuussa, kun valmistelin opetusharjoitteluun esimerkkityötä eläinheijastimesta, jollaiset sitten toteutettiin kakkosluokkalaisten kanssa. Tehtävänantona oli suunnitella heijastin sellaisen eläimen mukaan, jolta mieleltään lainaisi jotain ominaisuutta tai taitoa. Pöllön viisaudelle ja kärsivällisyydelle minulla olisi monesti tarvetta.

Tämä heijastin on tehty huovasta ja kaikki ompeleet on ommeltu käsin. Reunaa koristavat pykäpistot tekevät heijastimesta hieman napakamman ja antavat tietenkin ilmettä. Kuulemani mukaan hinnakas heijastinkangas on purettu kirpparilta ostetusta heijastinliivistä, joten hintaa yhdelle työlle ei jää paljoakaan. Hakaneula on korvattu kieritetyllä ripustuslenkillä, mutta hakaneulalla kiinnittäminen pitäisi heijastimen paremmin oikein päin. Viisas ja viitseliäs ompelija tekisikin heijastimesta kaksipuolisen, jolloin roikkumisasennolla ei ole väliä! Kakkosluokkalaisten kanssa tyydyttiin yksipuoliseen malliin ja keskustelimme, kuinka fiksua on käyttää samaan aikaan useaa heijastinta.

Ja tässä vielä harjoitteluni aikana valmistuneita ihanuuksia. Lapsilta itseltään lähti hyviä ideoita töidensä toteuttamiseen ja tekemistä riitti suunnitteluineen noin kolmeen kaksoistuntiin.


Mukavaa sunnuntaipäivää!

- Riiks

30.10.2016

Kudottua huivia kaulaan tai kotiin

Keväällä sain aikaan työn, josta olen vieläkin aivan älyttömän ylpeä: leveän ja superpitkän kaulahuivin! Minulla ei ennestään ollut vastaavaa, vähän hienompaa huivia ja kannankin tätä nyt leuka pystyssä. Suoritus oli sikäli aika huikea, että ennen huivin tekemistä kudontakokemukseni rajoittuivat tuohon kuvassakin näkyvään mattoon, joka sai tässä kuussa uuden paikan asunnossamme. Tästä postauksesta löytyvä matto siirtyi makuuhuoneesta ihanan keinutuolin alle, jonka ostimme käytettynä. Keinutuolista olimmekin haaveilleet jo jonkin aikaa ja olohuoneen järjestystä vaihtamalla sellainen oli mahdollista saada mahtumaan. Kuvassa näkyy myös aikaisemmin blogissa vilahtanut valaisin ja käsityökorin kangassuojus. Mustavalkoinen, Marimekon kankaasta ommeltu tyynyliina on myös itse tehty, vaikka en ole sitä täällä näyttänytkään.

Vaikka merinovillainen huivi olikin alun perin tarkoitettu pelkästään ulkokäyttöön, näytti se aika kivalta vilttinäkin. Huivin leveydestä on sekin etu, että sen voi pukea hartiahuiviksi vaikkapa luennoille lämmittämään. Vaikka eipä minulla niitä luentoja enää niin hirveästi ole, suurimmaksi osaksi pakerran gradua ihan kotosalla...


Säät ovat lähiaikoina olleet niin synkät, että muiden kuin ankean harmaiden kuvien ottaminen on ollut hankalaa. Tässä kuitenkin pari otosta kahden viikon takaiselta mummolamatkalta. Kuvissa näkyvä neuletakki ei ole omaa käsialaa, vaan mummini muutaman vuoden vanha taidonnäyte.

Mukavaa alkavaa marraskuuta ja uutta viikkoa!

-Riiks


23.10.2016

Kettuja ja kaneja


Pari viikkoa sitten juhlittiin 4- ja 6-vuotiaiden tyttösten syntymäpäiviä, joihin olin varautunut neulomalla eläinaiheiset polvisukat. Itse värjättyjä lankoja on kaapissa vieläkin sellainen kasa, ettei näihin sukkiin tarvinnut kovin paljon valmiiksi värjättyjä lankoja käyttääkään.




En ollut aikaisemmin neulonut polvisukkia, joten silmukkamäärässä piti nojautua Novitan sukkalehden apuun. Sieltä löytyvää polvisukkaohjetta mukaillen tein nuo sukan takaosan kaventelut. Ensimmäiset sukat neulottuani huomasin kuitenkin, ettei 52 aloitussilmukkaa riitä kirjoneulesukkiin, ja neuloin sukkien yläosan uudelleen 14 silmukkaa jokaisella puikolla.



Jollain ohjelmalla olisi varmaan mahdollista tehdä tänne näytille siisti versio noista suunnittelemistani eläinmalleista, mutta ehkä idea välittyy näistäkin käsin ruutupaperille piirretyistä kuvista. Kettujen ja kanien päät on siis neulottu kirjoneuleena, mutta kanien nenät kirjoin yksittäin valmiin kuvan päälle.

Viime viikonloppuna olin mummolassa jälleen hämmentämässä värjäyspataa, joten jossain vaiheessa täälläkin on tiedossa kasvivärjäysaiheista postausta!

Heipat siis siihen ja muihin kirjoituksiin asti!

- Riiks

Ps. Joulu lähestyy pikkuhiljaa, joten olisi todella mukavaa lukea teidän lukijoiden ajatuksia jouluaiheisista käsitöitä ja askarteluista! Oletko jo aloittanut joululahjojen tekemisen, millaisia juttuja aiot tehdä tai mitkä ovat mielestäsi kivoja itse tehtyjä lahjoja? Ideoita ja inspiraatiota kaipailen! Toki muutkin kommentit piristävät :)


8.10.2016

Virkattu bolero mekon kaveriksi


Kuten aikaisemmassa postauksessa kirjoittelinkin, syyskuussa tanssittiin ystävieni häitä ja ennen juhliin menoa oli tietenkin selvitettävä, mitä sitä laittaisi päälleen. Pelkkä kesäinen mekko ei enää viileässä ilmassa riittänyt juhlapuvuksi, joten hartioita ja käsivarsia lämmittämään täytyi löytää huivi tai jonkinlainen bolero. Omasta vaatekaapista tai tämän kaupungin kaupoista ei tietenkään löytynyt mitään tarkoitukseen kelpaavaa, joten lähdin etsimään netistä kivaa neuleohjetta. Lopulta päädyinkin tähän Novitan virkatun boleron ohjeeseen.

Täytyy tunnustaa, etten ollut koskaan aikaisemmin virkannut mitään isompaa työtä ohjeen, varsinkaan piirretyn sellaisen, mukaan. Haaste oli kuitenkin otettava vastaan, sillä tämä malli oli löytämistäni ainoa mieleinen ja ajattelin vaatteelle tulevan paljon muutakin käyttöä. Neljä lankakerää löytyi Sokoksen poistokorista -30% alennuksella ja  pari kerää tilasin Novitan nettikaupasta. Tämä Cotton bamboo -lanka on muuten todella miellyttävän tuntuista virkata, eivätkä hieman löyhät kierteet haitanneet työn etenemistä. Ensimmäisessä käsinpesussa langasta irtosi hirveästi väriä, mutta vaate ei näytä nyt kuivana mitenkään kulahtaneelta.


Boleron ohje oli ihmeen selkeä näin ensikertalaisellekin, ainoastaan viimeistelevässä, koko boleron reunan kiertävässä virkkauksessa sai vähän pähkäillä. Höyryttämisen jälkeen selän saumakin asettui todella nätisti ja lopputulokseen olen varsin tyytyväinen. Erityismaininnan tämä boleromalli saa siitä, että etureunat tulevat tarpeeksi pitkälle, eikä vaate pääse vahingossakaan valahtamaan olkapään yli! Myös pituus on tällaiselle lyhytselkäiselle ihmiselle sopiva, eivätkä mittasuhteet valahda mekon kanssa käytettynä omituisiksi.

Suosittelen siis tämän boleron virkkaamista! Tämä tummansininen väri oli poistumassa ainakin joistain kaupoista, mutta kenties sen tilalle tulee muita sävyjä. Tekisi mieli virkata vielä toinen tällainen, vaikkapa musta...

Mukavaa lauantain jatkoa!

- Riiks

29.9.2016

Kortti hääparille


Viime viikonloppuna pääsimme juhlistamaan ystäviemme kauniita häitä. Pari esitti kutsukortissa kainon pyynnön, että tavaralahjan sijaan vieraat voisivat halutessaan ruokkia säästöpossua, jonka sisältö käytettäisiin keväällä häämatkaan. Häihin mennessämme mukanamme ei siis ollutkaan mitään muuta konkreettista annettavaa kuin kortti, johon tahdoin hieman panostaa.


Olen täällä muistaakseni aikaisemminkin kirjoitellut, etten ole varsinaisesti mikään kortintekijä. Askartelu on ihan mukavaa, mutta jostain syystä korttien kohdalla asettelu sekä värien ja kuosien yhdistely takkuaa joka kerta. Tämänkin kortin parissa tuhersin kolmena iltana, mutta lopputulos kuitenkin palkitsi.


Ideat origamivaatteisiin sain askartelulehti Taikasta (4/2016). Tämä kyseinen numero olikin käsittääkseni kortintekijän teemanumero. Samaiset taitteluohjeet löytyivät kuitenkin myös Youtubesta esimerkiksi täältä (mekko) ja täältä (paita ja kravatti). Kravatin ohjetta ei siis löytynyt lehdestä.

Hillityn väriseen korttiin sai vähän blingblingiä ja hienostuneisuutta lisäämällä mekkoon ja pahvista leikattuihin kenkiin timantit, jotka kannatti liimapinnasta huolimatta kiinnittää kunnon liimalla. Koska kortti oli kooltaan aika suuri eikä se mahtunut mihinkään valmiiksi omistamaani kirjekuoreen, askartelin sille vielä oman salkkumaisen suojakuoren. Kuvanottohetkellä se on vielä siistin näköinen, mutta automatkalla koskin siihen ajattelemattomasti juuri rasvatuilla käsillä ja lopputulokset voittekin arvata. Noh, ehkä se itse kortti on kuitenkin se pääasia.


Onnittelutekstin keksiminen oli sitten oma ohjelmanumeronsa. Katselin netistä valmiita onnittelurunoja, mutta kaikissa tuntui olevan jokin sellainen juttu, josta en pitänyt. En muutenkaan osaa olla sellainen iloisia loruja kortteihin rustaava tyyppi, joten ajattelin turvautua aina varmaan Arno Kotroon. Tämän runon lainasin yhdestä liki kymmenen vuotta vanhasta Goldwellin shampoomainoskalenterista, jonka olen pitänyt tallessa juurikin näiden runojen vuoksi. Jotenkin tuo Arno vaan osaa käyttää sanoja niin oivaltavasti, että ainakin itse tunnen löytäväni hänen teksteistään uutta joka lukukerralla. Toivottavasti tämä teksti herättää vastavihityssä parissa ajatuksia vielä vuosienkin jälkeen.


- Riiks

14.8.2016

Ilmeikkäät räsynuket



Mieheni äiti pyysi minua jo vuosi sitten tekemään risaisten, kirpparilta aikoinaan ostettujen räsynukkejen tilalle uudet versiot, mutta koulukiireiden ja ompelumotivaation puutteen vuoksi tekemisen aloittaminen takkusi. Tai no ompelinhan minä toisen näistä nukeista kokoon, mutta se poloinen lojui kaapissa koko lukuvuoden ajan yksin, ilman vaatteita ja kasvoja muistutellen koko ajan tekemättömistä töistä. Heinäkuun alussa sain viimein homman pakettiin ja ihmettelin itsekin, miksi en ollut saanut tätä tehtyä jo aiemmin. Työhän valmistui lähes yhden päivän aikana.


Tein nukkejen kaavat silmämääräisesti vanhojen nukkejen pohjalta ja täytin osat vanulla. Uuden vanun loppuessa sain hyötykäyttöön myös yhden huonoksi menneen koristetyynyn sisälmyksen, jonka paakkuuntunut olomuoto ei kovaksi täytetyssä nukessa haittaa. Pään ompelin kiinni vartaloon kahteen kertaan, jotta nuket kestäisivät lastenlasten leikeissä.


Vaikka vanhat nuket olivatkin parhaat päivänsä nähneet, jotkin niiden vaatteista olivat vielä käyttökelpoisia. Teinkin nukeille vain pikaisesti uudet paidat, joiden kaveriksi puin vanhat vaatteet. Kasvojen ilmeet hahmottelin ensin lyijykynällä ja maalasin kangasvärillä ohutta sivellintä käyttäen.

Hiusten kiinnitys oli ainoa työvaihe, jossa sai hetken tuumailla. Lopulta ompelin hiukset kiinni pitkulaisiin kangaspaloihin, jotka kiinnitin käsin nuken päähän. Tyttönuken hiukset valmistuivat yhdestä osiosta, mutta pojan päässä on useampi kangassuikale.

Palkitsevin kohta nukkejen tekemisessä oli ehdottomasti kasvojen maalaaminen, sillä se sai hahmot kuin heräämään eloon! Työn tilaajakin oli tyytyväinen ilmeikkäisiin nukkeihin.

Kivaa sunnuntai-iltaa!

- Riiks

18.7.2016

Tämä minulta puuttuikin: Jakku




 Keväistä vaatetuksen kurssia varten poimin netistä ja lehdistä ideoita siihen, millainen minun kaksiosainen asukokonaisuuteni voisi olla. Leikekirjaa tehdessä ja omaa vaatevarastoa läpi käyden kirkastui pian, millaisia vaatteita vielä kaappiini kaipailin: monikäyttöistä jakkua ja chinos-tyylisiä housuja. Valmistuneista vaatteista esittelyyn pääsee ensin tämä kuviollisesta viskoosista valmistettu jakku.


Muokkauskelpoista jakun kaavaa etsiessä minulle oli tärkeää se, että vaate olisi mukavan tuntuinen ja muiden vaatekappaleiden avulla moneen tarkoitukseen muunneltava. Mitään ryhdikästä tätityyliä ei siis lähdetty hakemaan, vaan jakun tuli tarvittaessa sopia myös rentoon asukokonaisuuteen. Tämä jakku valmistui Suuren Käsityölehden (1/2014) Coco Chanel-henkisestä kaavasta, joka muuttui aivan eri näköiseksi kangasta vaihtamalla, vetoketjun pois jättämällä ja hihoja pidentämällä. Myös pääntie tulee tässä omassa versiossani lähemmäs kaulaa.


Ihanan tuntuinen viskoosi aiheutti paljon ongelmia tekoprosessin aikana, sillä väärä työjärjestys kostautui heti. Osat leikattuani kiinnitin tukikankaat yksi kerrallaan jokaiseen kappaleeseen, mikä aiheutti kappaleiden jähmettymisen outoihin asentoihin. Yksikään pala ei siis tukikankaan kiinnityksen jälkeen ollut aivan kaverinsa näköinen, mutta pienellä muokkailulla kappaleet saatiin lähes yhdenmuotoisiksi. Raglanhihaisen mallin olisi myös luullut olevan istutettua hihaa helpompi toteuttaa, mutta näin ei kuitenkaan ollut. Hihojen kohdistusmerkkejä oli hankalaa saada osumaan kohdalleen, joten kappaleet tuli asetella niin kuin ne tahtoivat asettua.


Pääntien muotoa mietin hyvin pitkään, mutta päädyin lopulta jättämään sen samanlaiseksi kuin alkuperäisessä mallissa. Omistan paljon pyöreällä pääntiellä varustettuja toppeja, joihin tällaiset terävämmät reunat tuovat sopivasti särmää. Vaatteen kohdalla kävi muuten sikäli hyvä tuuri, että sekä päällys- että vuorikangas löytyivät kumpikin omasta kangaslaatikostani! Kaavat sai asetella kankaalle aika tarkasti eikä ylimääräistä kangasta juuri jäänytkään.

Hetken aikaa saa odotella, että kaikki ompeluun liittyvät vastoinkäymiset unohtuvat tätä jakkua katsoessa, mutta muuten olen oikein tyytyväinen lopputulokseen.

Lämmintä heinäkuista viikkoa!

- Riiks