17.7.2015

Näin teet seppeleen muovikukista!


Varsinkin tänä kesänä katukuvassa on näkynyt paljon erilaisia kukkaseppeleitä ja -hiuskoristeita. Festareiden lähestyessä mietin itsekin vastaavan tekemistä, mutta asia tuli ajankohtaiseksi vasta eilen, kun kävin kirpputorikierroksella ja iskin siellä silmäni lukuisiin myynnissä olleisiin muovikukkiin. Hassua, miten en ollut aikaisemmin kiinnittänyt kukkiin mitään huomiota, mutta nyt niitä löytyi monesta pöydästä. Seppele valmistui tänään ja kuvasin työvaiheet, jotta muutkin seppeleestä haaveilevat voivat toteuttaa oman kukkakoristeensa. Aloitetaan!


Tähän työhön tarvitset rautalankaa, pihdit sen leikkaamiseen, sakset, liimaa sekä kukkateippiä tai muuta vihreää nauhaa. Näiden lisäksi tarvitaan valikoima mieleisiäsi paperi- tai muovikukkia. Kannattaa kurkata lähialueen kierrätyskeskukset ja kirppikset, sillä kauppojen muovikukat ovat yllättävän kalliita. Kierrätys kannataa tietty muutenkin, sillä toisen turhake saattaa olla aarre jollekulle toiselle. Ohutvartiset, rautalankaa sisältävät kukat ovat hyviä, mutta myös pelkät "kukinto-osat" käyvät kun niille tehdään uusi varsi. Valkoiset kukat irrotin muovisista servettipidikkeistä ja siniset kukat ovat jostain toisesta koristeesta.

Mittaa pääsi ympärysmitta ja tee rautalangasta oikein kokoinen rengas. Kieritä rautalankaa muutaman kierroksen verran rautalangan paksuudesta riippuen. Taittele terävät päät piiloon. Päällystä rautalankarengas tiiviisti kukkateipillä.


Seuraavaksi tehdään kukinnoille uudet varret. Leikkaa pihdeillä rautalangasta noin 15 cm pituinen varsi ja kiinnitä se liimalla kukan muoviseen kantaan. Omissa kukissani kantaosan aukko oli sen verran iso, että täytin sitä myös pienellä pätkällä paperinarua. Rautalangan pään voisi myös taitella niin monta kertaa, että se täyttää kannan hyvin.



Päällystä rautalankavarsi tiiviisti kukkateipillä. Liimaa voi käyttää kukan tyvessä, jotta teippi pysyy tiukasti paikallaan. Taita varren loppuosa, jotta terävä rautalanka ei puhkaise teippiä taiteltaessa.




Noniin, nyt kukat ovat valmiit. Erottele myös muut mahdolliset kukat, jotta seppeleen tekeminen onnistuu helpommin.


Ryhdy kieputtamaan kukkia teipillä päällystetyn renkaan ympäri. Itse kiinnitin ensin pienet siniset kukat ja lisäsin isommat valkoiset kukat vasta muuten valmiiseen seppeleeseen. 


Kukkaseppele on nyt valmis! :)


15.7.2015

Kirjottu kangaskassi

Jotkin asiat eivät muutu vuosikymmenessäkään. Tämä tuli todistettua eilen, kun avasin pitkästä aikaa kaikkien aikojen suosikkikirjani etsiessäni sieltä jotain kangaskassiin kirjottavaksi. Viikonloppuna koittavia festareita silmällä pitäen olin ommellut mustasta lakanakankaasta kassin, johon tahdoin lisätä jonkin yksityiskohdan. Vaikka parina kuluneena vuonna kovasti pinnalla olleet Live, Love, Laughit ja Carpe Diemit kavereineen kätkevätkin taakseen totuuden siemenen, tahdoin kirjoittaa omaan kangaskassiini jotain, joka tuntuisi hieman henkilökohtaisemmalta kuin kaikkien huulilla olevat elämänviisaudet. Turvauduin siis Kotroon, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin.


Arno Kotron Sanovat sitä rakkaudeksi oli ensimmäinen runokirja, jonka lainasin kirjastosta ja luin kannesta kanteen. Nokkelan ketterät sanaleikit tekivät lähtemättömän vaikutuksen ja tarinan traagisuus upposi kaihoisaan teinimieleeni kuin kuuma veitsi voihin. Monet muut nuoruusvuosieni kirjasuosikit näyttäytyvät nyt aikuisen silmissä aika laimeilta, mutta tämän kirjan sekä Juicen Iltaisin, kun veneet tulevat kotiin -runoteoksen vaikutus on ja pysyy. Vaikka tämän Kotron teoksen olen lukenut lukemattomia kertoja, koen sen äärellä joka kerta uusia ahaa-elämyksiä.


Useista suosikkikohdistani valitsin lopulta tämän koristamaan festarikassiani, joka ensi viikonlopun jälkeen jatkaa tietenkin elämäänsä arkikassina. Kantohihnoista tein hieman normaalia pidemmät, jotta olalla kantaminen helpottuisi. Muuten kangaskassi on suunnilleen saman kokoinen kuin muut peruskassit. 60 cm lakanakangasta riitti tämän toteuttamiseen aika tarkalleen, vaikkakin hihnat piti ommella kahdesta palasta.


Tekstin hahmottelin kankaalle valkoisella merkkauskynällä, jonka päälle kirjailin tekstin ompelukoneella vapaalla konekirjonnalla. Tähän tarkoitukseen minulla ei ole omaa paininjalkaa, mutta syöttäjät alas pudottamalla ja ilman paininjalkaa ompelemalla työtä pystyi siirtelemään neulan alla aika hyvin. Kirjontakehyksen avulla kangas oli helppo pingottaa niin, että työn liikuttelu onnistui vaivattomasti.

 
Tekstin pieneksi yksityiskohdaksi tuli sana onnellisuus, jonka kirjoin käsin ketjusilmukoilla. Ei se valmiista työstä erotu kovinkaan silmiinpistävästi, mutta oli hauskaa kokeilla jotain erilaista.

Nyt ei muuta kun nauttimaan musiikista ja tunnelmasta! :)