Vuosi pakettiin ja uutta kohti

Vuosi on taas kerran vaihtunut ja on aika vilkaista, mitä töitä viime vuonna valmistui. Täällä blogissa elettiin hiljaiseloa, vaikka erilaisia käsitöitä kovasti teinkin. Vuosi 2018 oli vuoden 2017 syksyn tapaan sellaista haipakkaa, että työn ja harrastusten yhteensovittaminen oli vaikeaa.

Viime vuonna innostuin jälleen maalaamisesta. Maalasin uuteen kotiimme kaksi eläinaiheista työtä, joista kuvassa näkyvä kettu pääsi esille. Mieheni sai kahvipensaan kylkiäisenä kasviaiheisen kortin ja työkavereitani kiitin keväällä pienillä muistamisilla.

2018 oli ehdottomasti värjäysvuosi. Pääsin kippaamaan pataan edellisenä syksynä keräämäni veriseitikit ja kikkailin lisäksi muun muassa punasipulin kuorien kanssa. Syksyllä poimin pakastimeen kunnon satsin veriseitikkejä, joilla tulevaisuudessa tulen värjäämään lisää lankaa. Ensin pitäisi vähän neuloa vanhempia lankoja pois. Avokadovärjäys jäi viime vuonna kokeilun asteelle, kun parvekkeella lionneet kuoret homehtuivat kattilaan.

Sienien poimimisen lisäksi sain saaliikseni ison määrän vadelmia, sekä jonkin verran mustikkaa ja lakkaa. Tuntuu, että marjastus- ja sienestysaika on niin lyhyt, että on melkein valittava, kumpaan aikansa käyttää. Loppuvuodesta testailin tomaatti-mozzarellapiiraan tekemistä ja paria muuta uutta reseptiä.

Vuoden rentouttavimmat hetket koin heinäkuussa, kun lähdimme mieheni kanssa perinteeksi muodostuneelle kesäreissulle. Kahden muuton ja superhelteiden uuvuttamina vanhan ajan mökki omalla rannalla oli parasta, mitä pystyi kuvitella. Uimme, söimme ja makasimme vuorotellen riippumatossa kirjaa lukien ja tuulenvireestä nauttien. Tuollaisen oikeasti rentouttavan reissun tahtoisin kokea joka vuosi.

Tällä hetkellä käsityön saralta kuuluu hyvää. Loppuvuodesta ja nyt tammikuussa on valmistunut monta työtä ja sormet syyhyävät päästä toteuttamaan mielessä olevia ideoita. Joululoma herätti uinuneen inspiraation ja toiveissa olisi tehdä itselle ainakin islantilaisneule sekä pitsikuvioiset säärystimet. Ajantasaisia kuvia löytyy Instagramista nimimerkillä keksinjatein. 

Kivaa sunnuntaita!

Riiks

Seitikit väripataan

Pitkästä aikaa täällä! Kesä hujahti ohi kuten sillä aina tapana on ja pitkä loma antoi toivottavasti uutta virtaa syksyyn. Tai no eihän se kesä ehkä vielä ihan ohi ole, mutta loma on. Ja jos muuta ei jäänyt käteen, niin nyt on ainakin korillinen uutta lankaa neulontatöitä varten, sillä lähes vuosi sitten kerätyt veriseitikin päätyivät viimein väripataan. En ole mikään siententunnistusmestari ja vähän ehti jännittää, tuliko edes kerättyä oikeita sieniä. Epäilykset kaikkosivat kuitenkin heti kun kaadoin pakastettujen seitikkien päälle kuumaa vettä, nimittäin vesi alkoi heti värjäytyä punaiseksi. Jes!

Värjäyksen suoritin vakiopaikassani Itä-Suomen mummolassa, mutta metsäpalovaroituksen vuoksi en uskaltanut sytyttää tulta suuren värjäyspadan alle. Sen sijaan uhmasin ohjeistuksia värjäysveden määrästä suhteessa värjättävään lankaan, ja käytin kahta viiden litran kattilaa. Voi olla, että kerralla olisi oikeasti kannattanut värjätä hieman pienempi määrä lankaa, mutta kaikki värjäykset kuitenkin onnistuivat. Osan langoista värjäsin kylmävärjäyksenä ja annoin lankojen seistä värjäysvedessä yön yli. Joihinkin värjäyseriin kaadoin vedenkeittimellä lämmitettyä vettä ja jotkut lämmittelin liedellä.

Langoista tuli aivan ihania! Varsinkin tuo keskellä oleva punainen on superkaunis. Ihan ärsyttää mainita siitä, mitä tapahtui kun sain kosteat langat tuotua kotiin... Ripustin vyyhdit pyykinkuivaustelineelle ja asetin telineen parvekkeelle, siis ainoaan paikkaan, jossa superhelteiden aikaan pyykin sai kuivumaan jokseenkin järkevässä ajassa. Langat ehtivät olla narulla kahden päivän ajan, minkä jälkeen huomasin, että aurinko oli haalistanut vyyhtien toista reunaa... Kyllä otti aivoon, etten ollut tällaista tajunnut ottaa huomioon! No, nyt on sitten hieman epätasaisen väristä lankaa. Leikitään, että ne on tarkoituksella liukuvärjätty.

Viikon sisällä tein vielä toisen visiitin mummolaan ja värjäysinnossani käytin jemmatut sipulinkuoret ja muutamat pihapiiristä löytyneet kasvit. Kylmävärjäyksen avulla sain punasipulin jälkiväristä ihanan vaaleanvihreän. Sävy muistuttaa hyvin paljon lupiininkukista saamaani väriä.

Voi kun saisin puikoilla olevat ikuisuussukat valmiiksi... Niiden jälkeen hyökkään näiden ihanuuksien pariin ja kokeilen ehkä broken seeds -neulosta jossain työssä. Onko kenelläkään ideoita?

Ihanaa lauantaita!

Riiks

Läppärilaukku Hattarakukasta

Vanha, väsymystään puuskuttava tietokoneeni vaihtui jokin aika sitten käytettynä hankittuun omenakoneeseen, joka toimii entiseen verrattuna kuin unelma. Koska uusi kone on vanhaa kevyempi ja ohuempi, sitä on myös kivempi ottaa reissuun mukaan. Matkustaessa laite taas on hyvä suojata, jotta ei kävisi kuten konetta kotiin tuodessa: nurkka meni hieman lyttyyn, kun matkatavarat putosivat kurvissa bussin penkiltä lattialle.

Marimekon Hattarakukka-kankaan pengoin Herttoniemen myymälän palalaarista eikä sille jäänyt paljon hintaa. Pehmusteena hyödynsin liian isosta päiväpeitosta pois leikkaamaani palaa ja vuorikankaaksi ompelin jonkin ihan perusvalkoisen kankaan omasta varastosta. Läppärilaukun ompelussa hyödynsin epätoivoisten yritysten jälkeen tätä tätä Villa & Villa -blogin mahtavaa ohjeitta, jonka avulla ompelin reilu vuosi sitten nämä toilettipussukat.

Jos kaikki olisi mennyt aivan kuten mielessäni etukäteen kaavailin, olisi laukusta tullut juuri koneelle napakka säilytyslaukku. Erehdysten ja purkamisen jälkeen jouduin kuitenkin toteamaan, että ehkä parempi ommella työ hyväksi havaitulla ohjeella kuin hakata päätä seinään uudelleen ja uudelleen. Hyvänä puolena tällaisessa vähän isommassa laukussa on toki se, että tarvittavat laturit ja muut piuhat saa mahtumaan laukun sisään.

Kivaa keskiviikkoiltaa!

Riiks

Ensimmäinen itse ommeltu kauluspaita

Ompeluinnostukseni oli kateissa siihen asti, kunnes kävin pari viikkoa sitten Marimekon Herttoniemen tehtaanmyymälässä törsäämässä joululahjaksi saamani lahjakortin. Kahden pikkulautasen lisäksi rahat riittivät kukalliseen kangastilkkuun ja siniraidalliseen vaatetuskankaaseen, jonka pystyin jo sillä hetkellä näkemään paitapuserona. Itse asiassa myyjällä oli tästä samasta kuosista valmistettu pusero päällään, se ehkä sinetöikin ostopäätökseni. Puolitoista metriä silkkisen sileää puuvillakangasta lähti kassan kautta mukaani ja pari viikkoa myöhemmin se oli muuttanut muotoaan elämäni ensimmäiseksi itse ommelluksi kauluspaidaksi. Kukkakankaan käytin tietokonelaukkuun, josta en ole vielä ehtinyt ottaa kuvia.

Suuri Käsityö -lehden numerossa 3/2017 oli pidemmän mallisen paitapuseron ohje ja niitä kaavoja käytin tässä työssä. Leikkasin kaavat koossa 36, mutta ompeluvaiheessa huomasin mallin olevan aika kapea lantion kohdalta. Muutenkaan yllättävän pitkä malli ei miellyttänyt, joten lyhensin paitaa kuusi senttiä ennen helman huolittelua. Paita sopii päälleni paljon paremmin sen jälkeen, kun jätin sivusaumojen alareunaa ompelematta noin seitsemän sentin pituudelta ja tein helmaan halkiot.

Pisin tuumailutauko tuli hihojen kanssa, kun yritin saada ompeluohjeesta selvää. Olen saattanut joskus ommella hihan halkiot, mutta tässä ohjeessa eri kappaleiden ompelukohtaa sai todella miettiä. Vaikka vähän jännitin kauluksen ompelua, oli se halkion rinnalla todella vaivaton ommeltava. Suuri Käsityö -lehden haastavuustason mukaan tämän paidan ohje oli "kokeneelle tekijälle" ja olen kyllä samaa mieltä. Aikaisemmasta ompelukokemuksesta oli tehdessä paljon hyötyä.

Vaikka tämän mallinen pusero ei ole selästä tyköistuva vaan ennemminkin väljä, täytyy kiittää kaavan laatijaa hyvästä hihan istuvuudesta. Todella usein paitojen hihojen olkalinja putoaa minulla liian alas, kun taas tässä mallissa hihat istuvat todella hyvin.

Paidasta tuli mielestäni niin hyvin onnistunut, että haaveilen jo toisesta versiosta. Eilisellä pikavisiitillä Eurokangas näytti pursuilevan kaikkia ihania kukkakuoseja ja putosipa postiluukusta myös alennuskuponki samaiseen liikkeeseen. Ehkäpä ompelen vielä jonkin toisen kivan puseron...

- Riiks

Vuoritettu kangasreppu painetulla kuvalla

En tiedä liittyykö se lisääntyneeseen valoon vai hengähdystauon tuoneeseen lomaan, mutta pitkästä aikaa pää pursuaa erilaisia käsityöideoita. Yksin vietetyt viikonloput kotona tuovat näiden ideoiden toteuttamiseen hyvän tilaisuuden. Eilinen kului tämän kangasrepun kimpussa. Tarkoituksena oli kokeilla netistä löytyneitä ohjeita, jotta osaisin opettaa tällaisen pussukan ompelua tulevina viikkoina. Tässä repussa yhdistyvät ompelu, sabluunapainanta sekä lautanauha.

Ideoin pahville nettiä apuna käyttäen haluamani kuvion ja leikkasin sabluunan mattoveitsellä leikkuulaudan päällä. Aukkojen välit olisi kannattanut jättää paikoin hieman suuremmiksi, jotta sabluuna ei olisi hajoillut parista kohdasta. Repeytyneet kohdat eivät kuitenkaan näkyneet painetussa kuviossa, vaikkakin kangasväri levisi joistain muista kohdista sabluunan alle. Onpahan itse tehdyn näköistä. Vaahtomuovipalaa ei värin tuputtelua varten löytynyt tähän hätään, joten käytin värjäyspadasta löytyneitä, rikkinäisiä sukkahousuja. Kaikkea sitä pitääkin säilytellä harrastuksen nimissä...

Halusin testata taskun ompelua, jotta osaisin opastaa kuudesluokkalaisia parhaalla mahdollisella tavalla. Kaavoista viis -blogista löytyi mainio ohje tähän tarkoitukseen, suosittelen testaamaan! Itse repun ompelussa sovelsin tämän Youtube-videon ohjetta, ja mielestäni tämä tapa olikin erinomainen siistin kujan ompeluun vuoritetussa pussissa. Hihnoja varten ompelin lenkit pussin päällyskappaleen reunoihin ja hurautin vuorin ja päällyspussin yhteen alareunoista, jotta kankaat pysyisivät yhdessä tavaroita kannettaessa.

Lakanakankaasta ommeltu kassi sai ripauksen ryhtiä lautanauhoista, jotka kudoin tätä työtä varten. Nauhaa piti kutoa yhteensä kolme metriä, jotta se riitti kunnollisiin kantohihnoihin. Kummallakin puolella on siis puolitoista metriä nauhaa.

Ehkä hankalin tällaisen repun ompelemisessa oli löytää sopiva mallikuva netistä. Millä nimellä tällaista pussukkaa pitäisi kutsua? Reppu, kangaskassi, pussi? Englanninkielisellä nimellä drawstring bag/backpack löytyi viimein paljon kuvia ja ohjeita.

Aurinkoista sunnuntaita!

- Riiks