Löysin kevään siivouspäivän kirpparilta pitkän mekon 50 centillä. Koska hinta oli niin alhainen enkä jaksanut alkaa sovittelemaan, ostin mekon ja kannoin sen kotiin toiveikkaana. Tähän asti sovittamani pitkät mekot eivät ole mallinsa puolesta sopineet minulle, mutta jaksoin silti toivoa parasta. Kotona peilin edessä sainkin kokea positiivisen yllätyksen, kun huippuhalpa mekko sopikin minulle hyvin. Onnistuneista mekkokaupoista innostuneena aloin etsiä käsiini pari vuotta sitten Marimekon tehtaanmyymälästä ostamaani kangasta, joka mystisesti tuntui joutuneen vaatekaapin nielaisemaksi. Pitkään jatkuneiden etsintöjen päätteeksi kangas lopulta löytyi ja sai uuden muodon pitkänä mekkona. Selän rypytyksen kanssa sain taistella hetken, sillä netistä löytämäni kuminauhaompeluvinkit eivät syystä tai toisesta luonnistuneetkaan koneellani. Lopulta ompelin ohuen kuminauhan yli siksakilla ja kiristin kuminauhat. Puurtamisen jälkeen palkinto oli tämän näköinen:
Ja koska suuren inspiraation hetkellä vain yksi mekko ei riittänyt, lähdin seuraavana päivänä Eurokankaaseen etsimään vilpoista kangasta toiseen, lähes saman malliseen mekkoon. Palalaatikko ei pettänyt tälläkään kertaa, vaan löysin hienon ruskeakuvioisen viskoosikankaan edulliseen hintaan. Siitä syntyi hyvin samankaltainen maximekko hieman erilaisella etuosalla.
Jospa sitä ihminen nyt pärjäisi kolmella pitkällä mekolla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti