Kirjottu kangaskassi

Jotkin asiat eivät muutu vuosikymmenessäkään. Tämä tuli todistettua eilen, kun avasin pitkästä aikaa kaikkien aikojen suosikkikirjani etsiessäni sieltä jotain kangaskassiin kirjottavaksi. Viikonloppuna koittavia festareita silmällä pitäen olin ommellut mustasta lakanakankaasta kassin, johon tahdoin lisätä jonkin yksityiskohdan. Vaikka parina kuluneena vuonna kovasti pinnalla olleet Live, Love, Laughit ja Carpe Diemit kavereineen kätkevätkin taakseen totuuden siemenen, tahdoin kirjoittaa omaan kangaskassiini jotain, joka tuntuisi hieman henkilökohtaisemmalta kuin kaikkien huulilla olevat elämänviisaudet. Turvauduin siis Kotroon, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin.

Arno Kotron Sanovat sitä rakkaudeksi oli ensimmäinen runokirja, jonka lainasin kirjastosta ja luin kannesta kanteen. Nokkelan ketterät sanaleikit tekivät lähtemättömän vaikutuksen ja tarinan traagisuus upposi kaihoisaan teinimieleeni kuin kuuma veitsi voihin. Monet muut nuoruusvuosieni kirjasuosikit näyttäytyvät nyt aikuisen silmissä aika laimeilta, mutta tämän kirjan sekä Juicen Iltaisin, kun veneet tulevat kotiin -runoteoksen vaikutus on ja pysyy. Vaikka tämän Kotron teoksen olen lukenut lukemattomia kertoja, koen sen äärellä joka kerta uusia ahaa-elämyksiä.

Useista suosikkikohdistani valitsin lopulta tämän koristamaan festarikassiani, joka ensi viikonlopun jälkeen jatkaa tietenkin elämäänsä arkikassina. Kantohihnoista tein hieman normaalia pidemmät, jotta olalla kantaminen helpottuisi. Muuten kangaskassi on suunnilleen saman kokoinen kuin muut peruskassit. 60 cm lakanakangasta riitti tämän toteuttamiseen aika tarkalleen, vaikkakin hihnat piti ommella kahdesta palasta.

Tekstin hahmottelin kankaalle valkoisella merkkauskynällä, jonka päälle kirjailin tekstin ompelukoneella vapaalla konekirjonnalla. Tähän tarkoitukseen minulla ei ole omaa paininjalkaa, mutta syöttäjät alas pudottamalla ja ilman paininjalkaa ompelemalla työtä pystyi siirtelemään neulan alla aika hyvin. Kirjontakehyksen avulla kangas oli helppo pingottaa niin, että työn liikuttelu onnistui vaivattomasti.

 
Tekstin pieneksi yksityiskohdaksi tuli sana onnellisuus, jonka kirjoin käsin ketjusilmukoilla. Ei se valmiista työstä erotu kovinkaan silmiinpistävästi, mutta oli hauskaa kokeilla jotain erilaista.

Nyt ei muuta kun nauttimaan musiikista ja tunnelmasta! :)