Ennen heinäkuista muuttoani haaveilin valkoisten pinnatuolien ostamisesta. Ehdin käydä huonekalukaupassakin koeistumassa pari mallia ja toteamassa ne aika hintaviksi, kunnes isäni muistutti hänen luonaan olevista pinnatuoleista, joilla ei siellä ollut mitään virkaa. Kyseessä olivat lapsuuteni aikaiset tuolit, joihin oli tässä vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa tullut vähän kolhuja ja pikkuvikoja. Onneksi ennen muuttoa oli tarkoitus käydä mummolassa, missä tuolien kunnostus oli helpompaa tehdä. Seuraavaksi kuvia korjausprosessista.
Jotta uusi maalipinta saataisiin siistiksi, piti vanha maalipinta karhentaa hiomapaperilla. Istuinosan reunojen liuskottuneet kolot hiottiin tasaiseksi ja reunaa pyöristettiin. Tuolin pinnan koloja tasoitettiin lakkakitillä, vaikkakin tämä työvaihe osoittautui hieman turhaksi. Paikkausaine oli kuivuttuaan liian haurasta tällaiseen tarkoitukseen, ja se mureni viimeistelyhiontaa tehdessä. Pienet kolot eivät kuitenkaan maalaamisen jälkeen pistäneet silmään.
Nitkuvat pinnat saatiin kuriin poraamalla tuolin alaosasta pinnoihin asti ulottuvat reiät. Nuo reiät täytettiin sitten erikeeperillä sopivan kokoista lääkeruiskua apuna käyttäen. Kun liima tursusi pinnan välistä, pinnaa pyöriteltiin hetki ja ylimääräiset liimat pyyhittiin pois. Liiman kuivuttua tuolin selkänoja oli taas tukeva.
Maalla olemista ja ulkotyötilaa oli tarkoitus hyödyntää myös spray-maalaukseen, mutta tämä ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Suihkutettava maali ei nimittäin tuntunut peittävän ollenkaan ja niinpä päätin maalata tuolit huonekalumaalilla palattuamme takaisin Etelä-Suomeen. Kolmen kerroksen maalaaminen sujui hyvin sisätiloissakin.
Ja valmista tuli! Kyllä kannatti kunnostaa vanhaa eikä ostaa uutta ja kallista. Näillä tuoleilla on vielä vaikka kuinka paljon käyttöikää jäljellä.
Mukavaa keskiviikkoa!
- Riiks
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti