Pohdiskelin mennyttä vuotta käsitöiden näkökulmasta ja ajattelin saldon jääneen pieneksi. Vuosi 2017 piti sisällään niin paljon stressiä, muutoksia ja epätietoisuutta tulevasta, että luovuus jäi taka-alalle. Nyt kun kuitenkin selailin vuoden aikana ottamiani kuvia, hämmästyin erilaisten projektien määrästä. Kaiken häsellyksen keskellä olen kuitenkin tarttunut monenlaiseen työhön ja vienyt ne päätökseen. Otetaanpa siis pieni katsaus menneen vuoden tärkeimpiin hetkiin ja tekemiini töihin.
Suurin viime vuonna saavutettu etappi oli keväinen valmistumiseni, jota juhlistin vasta muuttokiireiden jälkeen heinäkuussa. Maisterin papereiden kunniaksi herkuttelimme ensin perheeni kanssa, ja seuraavana päivänä pari kaveriani tuli viettäämään iltaa tupari-valmistujaisten merkeissä. Alkuvuoden uuvuttavat vaiheet olivat jo tuolloin takana päin ja olin saanut tiedon uudesta työstäni. Vaikka olenkin syksyllä ollut todella väsynyt pitkäksi venyneiden ja haastavien työpäivien vuoksi, on työ tuonut elämääni esimerkiksi ihania työkavereita, joilta olen saanut valtavasti vertaistukea ja virtaa. Juuri tätä toivoin muuton ja työelämän tuovan mukanaan: uusia ihmissuhteita.
Käsityörintamalla muutto tarkoitti huonekalujen kunnostamista ja pientä sisustamista. Selvisin huonekaluhankinnoista pienellä budjetilla, kun päivitin vanhoja huonekalujani ja kirpparilöytöjä valkoisella maalilla. Älypuhelimen säilytyspussukka on ollut jokapäiväisessä käytössä valmistumisestaan asti ja itse asiassa olen syksyllä auttanut vastaavanlaisten pussukoiden valmistamisessa töissäkin, kun neljäsluokkalaiset ompelivat säilytyspussukoita itse painetuista kankaista.
Makrameliivi ja luumunvärinen neuletakki olivat tämän vuoden ehdottomasti suurimmat työt ja niiden valmistamiseen tuhraantui hurjasti aikaa. Villasukkia neuloin aina silloin tällöin välipaloina. Ruskeavartiset sukat menivät joululahjana niihin ihastuneelle ystävälleni, mutta muut ovat yhä jemmassa. Mummoni saattaisi arvostaa lupiinilla värjättyjä, pitsivartisia sukkia, jotka ovat kuvassa toisena oikealta. Ehkäpä ilahdutan niillä kaukana asuvaa mummoani.
Kuten ei ehkä koskaan, myöskään vuonna 2017 kaikki ideat ja tuotokset eivät nähneet päivänvaloa täällä blogissa. Tänä vuonna olen erityisesti miettinyt suuntaa, johon tätä blogiani veisin. Olen pallotellut sen välillä, julkaisenko täällä jatkossakin vain kuvia valmistuneista töistä vai kertoisinko myös jotain muusta elämästä ja puuhastelusta. Ainakin toistaiseksi muut aiheet ovat jääneet Instagram-profiiliini, jonne onkin lähiviikkoina löytänyt yllättävän moni käsitöitä tekevä ihminen. Ehkä tämän kollaasin maalattu jakkara ja gluteenittomat sämpylätkin tulevat siellä joskus vilahtamaan.
Tältä vuodelta toivoisin edeltäjäänsä vähemmän muutoksia, onnistumisen kokemuksia niin töissä kuin vapaallakin, stressitöntä oleskelua, herkuttelua ja leppoisaa aikaa ystävien kanssa sekä lisää veriseitikkejä värjäyskokeiluihin. Lankavarasto ei ole yrityksistäni huolimatta huvennut niin nopeasti kuin ehkä joskus kuvittelin, mutta pitäähän nämä sienet pistää pakastimesta pataan tänä vuonna. Se tosin saattaa tietää muutaman valkoisen lankakerän hankkimista...
Mukavaa viikonloppua ja uuden vuoden alkua!
- Riiks
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti