Ikuisuusprojekti valmiiksi: Kellohelmainen mekko

Uskon etten ole ainoa käsitöitä tekevä ihminen, jolla joskus jää joitain töitä kesken. Välillä oikein ryhdistäydyn ja sovin itseni kanssa päivän, jolloin käyn läpi kaikki keskeneräiset työt. Osa kauan sitten aloitetuista töistä päätyy purettavaksi kun taas jotkut lähes valmista työtä valmistuvat viimein. Näiden viimeistä silausta vaille valmiiden töiden lomassa voi vilkaista myös vaatekaapin läpi ja korjata pikkuvikaiset vaatteet uuteen uskoon. Onkin aivan naurettavaa, kuinka pitkään saatan vitkutella napin paikalleen ompelun tai housun lahkeiden lyhentämisen kanssa!

Viikonloppuna valmistui yksi niistä pahamaineisista "kyllä-mä-vielä-joskus-teen-tämän-valmiiksi"-vaatteista. Tämä kellohelmainen mekko on ollut tekeillä jo niin kauan, että tuskin kehtaan sitä ääneen sanoakaan. Yhden muutonkin se on ehtinyt kokemaan ja päätynyt täälläkin kaapin perälle jonakin päivänä siintävän valmistumisen toivossa. Tänään tartuin viimein tuumasta toimeen.

Tällainen mekosta lopulta tuli. Syy pahasti viivästyneeseen valmistumiseen oli se, että kavennettava ja uudelleen kantattava etuosa tuntui liian suurelta työltä. Myös yksi ommeltava neppari sekä hakanen puuttuivat, mutta nyt ne ovat viimeinen paikallaan.

 
Mekon malli on omasta päästä keksitty. Mustavalkoinen, osittain läpikuultava kangas on ostettu alunperin Eurokankaasta kuin myös valkoinen vuorikangaskin.