29.11.2015
Luontoaiheiset isänpäiväkortit
Isänpäivä oli ja meni, mutta pääsen vasta nyt lisäilemään tänne isälle ja papalleni tekemäni kortit. Joulun ja muiden askartelua vaativien juhlapäivien alla olen aina yhtä epäileväinen kortti-ideoideni vaatimattomuuden vuoksi. Tänä syksynä selvisin kuitenkin ilman suurempaa epätoivoa ja pengoin askarteluvarastoani yhtenevän väristen materiaalien toivossa.
Korttien puuteema syntyi vähän huomaamatta, kun päädyin valitsemaan varastostani nämä kuosilliset paperit. Ostin ne viime keväänä Siivouspäivän kirpparilta, vaikka tiesin jo silloin omistavani vähän liikaa askartelutarvikkeita. Mutta hei, nythän niille oli käyttöä!
Isänpäiväkortit saivat vähän ryhtiä leimasimilla painetuista kirjaimista. Luontoteema jatkui puu- ja lehtileimasimilla, jotka ovat osa Tigerista ostamaani settiä. Mielestäni näistä tuli ihan näppärän näköiset!
Pian on taas edessä joulukorttirumba. Tavallaan odotan sitä kovasti, mutta samaan aikaan tiedän sen tuovan harmaita hiuksia. Miten voikaan olla niin vaikeaa keksiä kortteihin jotain simppeliä ideaa!
Mukavaa sunnuntai-iltaa!
- Riiks
29.9.2015
Vihreä bambuneuletakki
Saamissani lehdissä (ohje lehdessä 5/2015) ihastuin heti avonaiseen, vihreään neuletakkiin ja pian silmukat olivatkin jo puikoilla. Ohjeen Rowan Cotton Lustre -langan vaihdoin samansävyiseen Hjertegarnin Bommix bamboo -lankaan, koska sitä oli valmiiksi kotona. Kuten arvata saattaa, eivät langat ihan riittäneetkään koko työhön vaan Lankamaailmaan täytyi tehdä tilaus kesken kaiken. Olen todella huono arvioimaan langan menekkiä, joten nyt tuolla bambulankojen seassa odottelee taas tätä vihreää lankaa. Voisi ehkä sanoa, että nyt omistamani lankamäärä on lähes sama kuin aloitusvaiheessa...
Lehden ohjetta oli todella helppoa lukea ja neule valmistui rivakkaan tahtiin. Valitsemani lanka oli varmaan vähän ohuempaa kuin se jolle ohje oli laadittu, joten varsinkin hihoihin olisi ehkä kannattanut lisätä vähän pituutta. Istuvassa mallissa neuleen napakkuus ei kuitenkaan muuten häirinnyt, sillä tiedän kokemuksesta tästä langasta tehdyn neuloksen "venähtävän" helposti.
Kaikin puolin kiva työ. Pehmoista lankaa oli mukava neuloa ja ohjetta ei tarvinnut tuijottaa koko ajan kun kuviota oppi lukemaan nopeasti. Käyttökertoja neuletakille on tullut jo aika paljon, sillä tämä oli helppo heittää mekon päälle silloin kun oli vielä niitä lämpimiä ilmoja.
Mukavaa tiistai-iltaa!
- Riiks
9.9.2015
Kasvojenkohotusta ja itsensä haastamista
Ei, en ole itse käynyt veitsen alla muokkaamassa naamataulua uuteen kuosiin, mutta kuten jotkut tänne useamman kerran eksyneet ovat ehkä huomanneetkin, blogin ulkoasu on kokenut aika isonkin muodonmuutoksen. Uusi fontti ja pari pientä yksityiskohtaa päivittyivät tänne jo kesän aikana, mutta viikonloppuna saimme "Tietotekniikkavastaavan" kanssa valmiiksi tämän uuden ilmeen. Olisi hienoa osata koodailla tällaisia asioita itse, mutta kaikkeen en minäkään taivu. Siispä kiitokset kotiin.
Sen lisäksi, että muutoksen tuulet ovat puhaltaneet täällä virtuaalisessa maailmassa, myös tässä oikeassa elämässä on ollut liikehdintää. Rentouttavan kesäloman päätteeksi suuri osa omaisuudestani vaihtoi nimittäin osoitetta, kun toinen vuosi käsityöopintojani starttasi maanantaina toisessa kaupungissa. Tuntuu vähän oudolta olla taas täällä samassa opiskelijasolun huoneessa kuin viime lukuvuonna, mutta eiköhän tähän taas totu. Ärsytyksen ja koti-ikävän hetkinä voin lohduttautua siihen tosiasiaan, että nämä sivuaineopinnot päättyvät keväällä ja voin palata takaisin kotiin.
Muuttoautoa pakatessa pääsin taas ihmettelemään sitä, kuinka paljon tavaraa yksi käsityöihminen voikaan sulloa yhden henkilöauton sisuksiin. Väkisinkin heräsi kysymys siitä, kuinka paljon on liikaa ja missä menee raja. Voisin kirjoittaa joskus vaikka kokonaisen tekstin suhteestani tavaraan, mutta pussukoita ja nyssäköitä kantaessani en voinut paeta sitä seikkaa, että ehkä tämä on mennyt vähän överiksi. Tarvitsenko oikeasti näin valtavia määriä lankoja? Onko tällainen sekalaisten kangaspalojen kokoelma tarpeellinen juuri minulle? Aionko jatkossakin tunkea valtavat lankavuoret vaatekaappini alahyllyille kun mihinkään muualle meidän 49 neliön kaksiossa ei vaan mahdu?
Näistä pohdinnoista sisuuntuneena päätin haastaa itseni: Seuraavan vuoden aikana yritän tehdä mahdollisimman paljon käsitöitä jo valmiiksi omistamistani materiaaleista. Tämä koskee niin lankoja, kankaita kuin tursuilevaa askartelumateriaalien varastoanikin. Ennen muuttoani takaisin kotiin aion myös selata käyttämättä jääneet materiaalit läpi, ja pohtia niiden tarpeellisuutta ja mahdollista jatkosijoituspaikkaa.
Haasteen ideana ei ole tuhlata tarvikkeita turhuuksiin, vaan pikemminkin löytää kaappien kätkemiä aarteita ja keksiä käyttämättä jääneille jutuille käyttöä. Lopputuloksena on toivottavasti hieman hillitymmän kokoinen ja siististi järjestelty käsityötarvikevarasto.
Lopuksi vielä tärkeä kysymys: Lähtisikö joku muukin lanka- tai kangashamsteri mukaan tähän projektiin? Tahtooko joku muukin saada askartelu- tai käsityötavarat mahtumaan hieman pienempään tilaan? Jättäkääpä kommenttia niin kannustetaan toisiamme! :)
Minä lähden tästä potemaan kurkkukipua sängyn pohjalle vielä hetkeksi ennen kuin on aika lähteä luennolle. Olisi kiva myös kuulla teidän ajatuksia uudesta ulkoasusta!
Aurinkoisin syysterveisin
Riiks
Muuttoautoa pakatessa pääsin taas ihmettelemään sitä, kuinka paljon tavaraa yksi käsityöihminen voikaan sulloa yhden henkilöauton sisuksiin. Väkisinkin heräsi kysymys siitä, kuinka paljon on liikaa ja missä menee raja. Voisin kirjoittaa joskus vaikka kokonaisen tekstin suhteestani tavaraan, mutta pussukoita ja nyssäköitä kantaessani en voinut paeta sitä seikkaa, että ehkä tämä on mennyt vähän överiksi. Tarvitsenko oikeasti näin valtavia määriä lankoja? Onko tällainen sekalaisten kangaspalojen kokoelma tarpeellinen juuri minulle? Aionko jatkossakin tunkea valtavat lankavuoret vaatekaappini alahyllyille kun mihinkään muualle meidän 49 neliön kaksiossa ei vaan mahdu?
Näistä pohdinnoista sisuuntuneena päätin haastaa itseni: Seuraavan vuoden aikana yritän tehdä mahdollisimman paljon käsitöitä jo valmiiksi omistamistani materiaaleista. Tämä koskee niin lankoja, kankaita kuin tursuilevaa askartelumateriaalien varastoanikin. Ennen muuttoani takaisin kotiin aion myös selata käyttämättä jääneet materiaalit läpi, ja pohtia niiden tarpeellisuutta ja mahdollista jatkosijoituspaikkaa.
Haasteen ideana ei ole tuhlata tarvikkeita turhuuksiin, vaan pikemminkin löytää kaappien kätkemiä aarteita ja keksiä käyttämättä jääneille jutuille käyttöä. Lopputuloksena on toivottavasti hieman hillitymmän kokoinen ja siististi järjestelty käsityötarvikevarasto.
Lopuksi vielä tärkeä kysymys: Lähtisikö joku muukin lanka- tai kangashamsteri mukaan tähän projektiin? Tahtooko joku muukin saada askartelu- tai käsityötavarat mahtumaan hieman pienempään tilaan? Jättäkääpä kommenttia niin kannustetaan toisiamme! :)
Minä lähden tästä potemaan kurkkukipua sängyn pohjalle vielä hetkeksi ennen kuin on aika lähteä luennolle. Olisi kiva myös kuulla teidän ajatuksia uudesta ulkoasusta!
Aurinkoisin syysterveisin
Riiks
27.8.2015
Brigitteltä lainattua
Olen jo monta vuotta ollut sitä mieltä, että hame on itselleni jotenkin vaikea vaate. Senkin lisäksi, että helmojen kanssa pähkäilen kenkävalintaa paljon kauemmin kuin farkkujen kohdalla, erottaa hameen mekosta myös ainainen pulma sopivan yläosan suhteen. Mikään ei vain sovi. Siksi onkin hieman nurinkurista, että tämän vuoden puolella olen ommellut itselleni jo kaksi hametta.
Kankaastahan se ajatus taas lähti. Kaunista kukkakangasta löydettyäni alkoi mielessäni pyöriä mielikuva a-linjaisesta hamosesta, jonka sitten toteutin Suuren Käsityölehden (4/2014) kaavan mukaan. Brigitte Bardot'n tyttömäistä tyyliä jäljitelleistä vaatemalleista tämä hame valikoitui ompeluksekseni, vaikka olisi siellä ollut ohje ihanaan mekkoonkin. Jätin hameesta mallikuvan extratyttömäisyydet pois ettei nyt ihan liioitteluksi mene tämä touhu. Kuvauspäivänä lompsuttelin reteästi tennareissa, vaikka sirommat kengät tekisivät tyylistä vähän keveämmän. Onneksi en ole mikään muotibloggaaja, sen jätän muille!
Olen viime lukuvuoden aikaina kehittynyt ompelijana jonkin verran, ja yksi oppimistani asioista on ohjeiden noudattaminen. Tämän hameen tein just eikä melkein ohjeiden mukaan, ja täytyy sanoa että olin aika ylpeä siististä työn jäljestä. Vielä kun saisi piilovetoketjun kiinnitettyä siistimmin!
Kuvausrekvisiittana toimii kirpparilta löytynyt nahkalaukku, joka on sittemmin ollut kovassa käytössä. Kymmenen euroa 70-luvun hyväkuntoisesta "hippilaukusta", ei paha!
Nyt menen jatkamaan palmikkoneuletakkia, jota olen lupaillut aloittaa jo vuoden verran. Toivottavasti saan sen tässä syksyllä valmiiksi ja teille näytille.
Palataan asiaan!
- Riiks
Kankaastahan se ajatus taas lähti. Kaunista kukkakangasta löydettyäni alkoi mielessäni pyöriä mielikuva a-linjaisesta hamosesta, jonka sitten toteutin Suuren Käsityölehden (4/2014) kaavan mukaan. Brigitte Bardot'n tyttömäistä tyyliä jäljitelleistä vaatemalleista tämä hame valikoitui ompeluksekseni, vaikka olisi siellä ollut ohje ihanaan mekkoonkin. Jätin hameesta mallikuvan extratyttömäisyydet pois ettei nyt ihan liioitteluksi mene tämä touhu. Kuvauspäivänä lompsuttelin reteästi tennareissa, vaikka sirommat kengät tekisivät tyylistä vähän keveämmän. Onneksi en ole mikään muotibloggaaja, sen jätän muille!
Olen viime lukuvuoden aikaina kehittynyt ompelijana jonkin verran, ja yksi oppimistani asioista on ohjeiden noudattaminen. Tämän hameen tein just eikä melkein ohjeiden mukaan, ja täytyy sanoa että olin aika ylpeä siististä työn jäljestä. Vielä kun saisi piilovetoketjun kiinnitettyä siistimmin!
Kuvausrekvisiittana toimii kirpparilta löytynyt nahkalaukku, joka on sittemmin ollut kovassa käytössä. Kymmenen euroa 70-luvun hyväkuntoisesta "hippilaukusta", ei paha!
Nyt menen jatkamaan palmikkoneuletakkia, jota olen lupaillut aloittaa jo vuoden verran. Toivottavasti saan sen tässä syksyllä valmiiksi ja teille näytille.
Palataan asiaan!
- Riiks
22.8.2015
Kesätytöt mekoissaan
Ensimmäinen satsi valmistui muistaakseni Käsityö-nimisen lehden ohjeilla, joka käsittääkseni on virolainen kädentaitojen lehti. Isomman tytön kellohelma koostoi yli kolmestakymmenestä osiosta, joihin käytin kaapista löytyneitä tilkkuja. Pienemmän tytön pussihelmainen mekko muuttui tunikaksi ompelumokan vuoksi, mutta pitkän tuumailun tuloksena siitä tuli kuitenkin ihan kelpo vaate syksyn viileämmille ilmoille.
Poiketessani Eurokankaassa näin nämä superedulliset kesäkankaat, joista innostuin ompelemaan vielä toiset mekot. Nyt vanhempikin tyttö sai pussihelmamekon, jonka koristuksiksi ompelin söpöt nallenapit. Liehuvahelmainen mekko sai yksityiskohdakseen eripariset napit. Aika sattumaa muuten, että nappirasiasta löytyi juuri oikeita värejä! Pidemmän mekon ohje on Suuren Käsityölehden yöpukukaavasta, jota olen muistaakseni käyttänyt ennenkin.
Uudet vaatteet saivat heti käyttöä, kun tytöt kirmasivat pihalle pallopelien pariin. Näissä Pieni talo preerialla -tyylisissä asuissa sujui niin kori- kuin jalkapallokin.
Ihanan lämpimiä elokuun päiviä!
-Riiks
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


















