27.12.2014
Vanhan ajan essut pienille leipureille
Joulu taitaa olla nyt virallisesti ohi, joten pääsen pikkuhiljaa näyttämään täällä blogissa, mitä Joulupukin pajassa tänä vuonna väkerreltiin. Tässä ensimmäisessä joululahjapostauksessa esittelen esiliinat, jotka mieheni äiti pyysi minua ompelemaan lapsenlapsilleen. Toiveissa oli vaaleasävyiset, röyhelöhelmaiset essut, joiden malli mukailisi perinteistä, niskasta napeilla kiinnitettävää esiliinaa.
Valitsin itse kankaat Eurokankaan valikoimasta, ja päädyin tyttömäisiin ja hillittyihin raitakankaisiin. Kaavana käytin Suuri Käsityölehden peruspaidan ohjetta (sitä monesti ennenkin käyttämääni) ja muokkasin sitä hieman leveämmäksi ja huomattavasti pidemmäksi. Esiliina rakentuu yhdestä etukappaleesta ja kahdesta takakappaleesta, joissa on huomioitu leveät käänteet.
Kankaat leikattuani ompelin olkasaumat yhteen ja huolittelin pään- ja kädentiet vaaleanpunaisella vinonauhalla. Sivusaumojen ompelun jälkeen tein kangassuikaleesta olkapään päälle tulevat röyhelöt ja kiinnitin ne. Helmaan ompelin vastaavanlaisen, joskin hieman leveämmän röyhelön.
Esiliinojen kiinnitysmekanismina toimii kaksi niskaan ommeltua nappia, jotka ostin kesällä Tallinnasta. Olikin hauska sattuma, että kauan ennen tätä ompelutyötä jemmaan ostamani kissanapit sopivat näihin kankaisiin näin hyvin!
Aivan lopuksi viimeistelin kummankin esiliinan taskulla, sillä pitäähän sellainen essussa olla. Toivottavasti lahjojen saajat ilahtuivat näistä esiliinoista. Kuulin ainakin sen, että tytöistä pienempi oli tahtonut omansa jo heti aattoiltana päälleen.
23.12.2014
Talonvaltaajapaita
Tässä ennen joulua innostuin kokeilemaan itselleni entuudestaan tuntematonta paidantekotapaa. Olin nähnyt opiskelukaverini tehtailevan vastaavia puseroita yksi toisensa jälkeen, ja pitihän se sitten itsekin kokeilla, miten kaarrokepusero syntyisi omista puikoistani. Tässä paitamallissa hihat siis neulotaan pyörönä ja niiden silmukat lisätään kainaloihin asti valmiideen vartalokappaleeseen. Loppu jatketaan pyöröpuikoilla ohjeen mukaan välillä kavennelleen. Tällainen on lopputulos:
Koska en ollut vielä ehtinyt neuloa itsevärjäämistäni langoista mitään, päätin käyttää osan neulepaitaan. Valkoinen lanka on Novitan Joki-lankaa, joka oli taannoin hyvässä tarjouksessa Valintatalossa. Muutama viikko sitten sitä sai ostaa kolme kerää vitosen hinnalla. Varasin työtä varten 12 kerää, mutta lopulta valkoista kului suunnilleen 8 kerää. Värilliset langat puolestaan ovat niin Pirtin kehräämöstä ostettuja kuin kotona värjättyä Seitsemää veljestäkin.
Alussa loin siis koetilkusta lasketun verran silmukoita vitosen pyöröpuikoille ja neuloin joustinneuletta ja sileää neuletta kainaloihin asti. Tämän jälkeen arvioin haluamani hihansuun koon ja loin sen verran silmukoita samankokoisille sukkapuikoille. Pienen joustinneuleen jälkeen lisäilin kymmenen kerroksen välein kaksi silmukkaa per kierros ja jatkoin näin kainaloihin asti. Tämän jälkeen yhdistin hihat vartalokappaleeseen niin, että jätin sekä vartalokappaleen että hihakappaleiden kainaloista 10 silmukkaa apulangalle ja nostin muut silmukat samalle pyöröpuikolle missä vartalokappalekin oli. Hihojen mukaanottamisen jälkeen neuloin muutaman kerroksen valkoista ja aloin sitten tehdä kuviota tätä Istexin mallia mukaillen. Paitamalli oli siis mukava neulottava vaikkakin hihojen mukaanottamisen yhteydessä iski epäluulo koko hommaa kohtaan. Lopuksi kainaloihin jääneet reiät ommeltiin umpeen.
Koska kostean liinan läpi silittäessä paidan lampaanhaju voimistui, heitin neuleen koneeseen ja pesin sen ensin villapesuohjelmalla ja sen jälkeen vielä hienopesussa. Arvelin neuloksen huovuttuvan hieman linkouksessa, mutta yllätys oli silti suuri kun kaivelin koneesta valkoisen nöyhdän peitossa olevan napapaidan. Onneksi venyttelemällä paidan sai oikeisiin mittoihin ja häiritsevä hajukin lähti villapesuaineella. Kotona mielipidettä kysyessäni sain kuulla neuleen olevan sellainen hippi/talonvaltaajapaita. Hmm... Noh, ainakin hipahtaviksi valitsemani värit taisivat osua kohdilleen.
Lanka: Novita Joki (valkoinen), muut Novitan Seitsemää veljestä ja Pirtin kehräämön lankaa
Materiaali: Joki-lanka 100% villaa, muissa jonkin verran tekokuitua mukana
Langan menekki: Joki-lankaa 400-450 g, muita värejä en laskenut, ehkä 100-200 g
Puikot: nro 5
Malli: Opiskelukaverin ohjeet, omasta päästä, kirjoneulemalli Istex
Alussa loin siis koetilkusta lasketun verran silmukoita vitosen pyöröpuikoille ja neuloin joustinneuletta ja sileää neuletta kainaloihin asti. Tämän jälkeen arvioin haluamani hihansuun koon ja loin sen verran silmukoita samankokoisille sukkapuikoille. Pienen joustinneuleen jälkeen lisäilin kymmenen kerroksen välein kaksi silmukkaa per kierros ja jatkoin näin kainaloihin asti. Tämän jälkeen yhdistin hihat vartalokappaleeseen niin, että jätin sekä vartalokappaleen että hihakappaleiden kainaloista 10 silmukkaa apulangalle ja nostin muut silmukat samalle pyöröpuikolle missä vartalokappalekin oli. Hihojen mukaanottamisen jälkeen neuloin muutaman kerroksen valkoista ja aloin sitten tehdä kuviota tätä Istexin mallia mukaillen. Paitamalli oli siis mukava neulottava vaikkakin hihojen mukaanottamisen yhteydessä iski epäluulo koko hommaa kohtaan. Lopuksi kainaloihin jääneet reiät ommeltiin umpeen.
Koska kostean liinan läpi silittäessä paidan lampaanhaju voimistui, heitin neuleen koneeseen ja pesin sen ensin villapesuohjelmalla ja sen jälkeen vielä hienopesussa. Arvelin neuloksen huovuttuvan hieman linkouksessa, mutta yllätys oli silti suuri kun kaivelin koneesta valkoisen nöyhdän peitossa olevan napapaidan. Onneksi venyttelemällä paidan sai oikeisiin mittoihin ja häiritsevä hajukin lähti villapesuaineella. Kotona mielipidettä kysyessäni sain kuulla neuleen olevan sellainen hippi/talonvaltaajapaita. Hmm... Noh, ainakin hipahtaviksi valitsemani värit taisivat osua kohdilleen.
Lanka: Novita Joki (valkoinen), muut Novitan Seitsemää veljestä ja Pirtin kehräämön lankaa
Materiaali: Joki-lanka 100% villaa, muissa jonkin verran tekokuitua mukana
Langan menekki: Joki-lankaa 400-450 g, muita värejä en laskenut, ehkä 100-200 g
Puikot: nro 5
Malli: Opiskelukaverin ohjeet, omasta päästä, kirjoneulemalli Istex
4.12.2014
Lankavillitys: Villalankojen kotivärjäyksen ohje
Heippa!
Olen viimeviikkoina varmistunut siitä, että tuo käsityötieteen sivuaine on hyvin vaarallinen aine. Uusien juttujen kokeileminen on mielenkiintoista, mutta aiheuttaa aina välillä lompakon laihtumista innostuksen iskiessä. Pari viikkoa sitten syvennyimme lankojen värjäykseen enimmäkseen luonnonväreillä, ja tässä tulos:
Me opiskelijat saimme tehtäväksemme tuoda erilaisia luonnonmateriaaleja lankojen värjäystä varten, kun taas opettaja antoi käyttöömme sinipuuta ja krappia. Voi sitä riemua kun nostelimme värikattiloista muuttuneita lankoja ja hypistelimme omia keriämme lankojen kuivuttua. Tässä kooste siitä, minkälaisia värejä mistäkin materiaalista tuli.
Aika mielettömiä sävyjä! Luonnonmateriaaleilla värjätyissä langoissa on se mukava juttu, että värit ovat murrettuja ja siksi sopivat hyvin yhteen keskenään. Tässä vielä koottuna kaikki syntyneet värit. Vasemman yläkulman monivärinen lanka on värjätty mikrossa mehujauheilla.
Niin ja se innostuminen... Noh, pakkohan tätä hommaa oli päästä kokeilemaan vielä kotonakin, sillä tummempi vihreä jäi vielä polttelemaan. Päätin samalla laatia pientä värjäysohjetta, mikäli joku muukin hurahtaisi tähän värjäilyyn :)
Kotivärjäystä varten tarvitset:
1. Värjäyspuuhille pyhitetty, ainakin viiden litran kattila
Oman kattilani ostin kirpputorilta, sillä värjäyskattilaa ei ole mitään järkeä ostaa kalliilla kaupasta. Kansi on hyvä olla olemassa sähkön säästämisen kannalta, sillä lämpö pysyy hyvin tallessa kannen alla. Punasipulista ei lähtenyt hirveästi hajuja, mutta muilla aineksilla värjätessä kansi on myös hyvä tapa estää hajujen leviämistä koko asuntoon.
2. Punasipulin kuoria
Sipulien kuoria kannattaa kysyä ruokakaupoista, sillä hyvällä tuurilla voi saada ison määrän biojätteeseen meneviä kuoria ilmaiseksi.
3. Valkoista tai harmaata villalankaa
Vaikka kasvivärjäys sopiikin lähinnä proteiinikuiduille (eli eläinkuiduille), ei esimerkiksi Seitsemän veljestä-langan 25% polyamidia haittaa värjäystä. Tee langoista ilmavia vyyhtejä, jotta väriliemi leviää kunnolla kaikkialle. Tarkista, etteivät vyyhdit pääse purkautumaan. Ota huomioon, että eri langat ja värit värjäytyvät eri tavoin.
4. Elintarvikevaaka
Vaa'alla voit punnita langat, alunan ja värjäysainekset.
5. Kauha tai muu tuokalu
Tarvitset jotain kättä pidempää, jotta voit hämmentää lientä ja nostaa langat pois kuumasta vedestä.
6. Aluna
Valkoista jauhetta, jolla villalanka puretetaan. Tämän käsittelyn avulla väri imeytyy hyvin kuituun ja pysyy siinä kiinni. Oman alunapurkkini (50g) ostin apteekista, mutta kannattaa tutkia mistä sitä saisi kaikista halvimmalla.
7. Kinkkumittari
Kinkkumittarilla on helppoa seurata veden lämpötilan muutoksia.
Näiden tavaroiden lisäksi kannattaa varata essu ja vähän huonommat vaatteet siltä varalta, että värilientä leviää ympäriinsä. Myös patakintaat on hyvä ottaa pöydän nurkalle, sillä ne voivat helpottaa kuuman kattilan liikuttelua.
Jos tahdot tehdä kuten minä, toimi näin. Sähkön säästämiseksi en purettanut lankoja etukäteen, vaan lisäsin alunan valmiiseen väriliemeen tämän ohjeen mukaa.
1. Mittaa kattilaan 4,8 litraa vettä (3l vettä/ 100 g lankaa) ja lisää sinne noin kuusi kourallista punasipulin kuoria. Kuoret voi lisätä kattilaan pelkästään tai vanhojen sukkahousujen sisällä, jolloin ne on helppoa nostaa pois värjäyksen jälkeen.Sipulinkuorien määrä vaikuttaa väriliemen vahvuuteen.
2. Laita levy vitoselle lämpiämään ja nosta kansi kattilan päälle. Levyn voi kääntää kolmoselle, kun veden lämpötila on noin 70 astetta.
3. Kun liemi on 80-asteista, anna kattilan olla hellalla kakkosella noin tunti.
4. Kun tunti on kulunut, nosta kattila hetkeksi pois liedeltä ja nostele sipulinkuoret pois liemestä. Nyt väriliemi on valmis.
5. Keitä 2 dl vettä ja liota siihen 16 g alunaa. Kaada neste väriliemen sekaan ja sekoita. (10g alunaa/ 100g lankaa) Kastele 165g lankaa lämpimällä vedellä, purista ylimääräinen vesi pois ja pudota langat kattilaan. Varmista, että kaikki langat ovat peittyneet ja nosta kattila liedelle kannen alle. Kun liemen lämpötila on 80 astetta, anna kattilan seistä liedellä tunti niin, että lämpötila olisi koko ajan 80-90 astetta. Kääntele lankoja aina välillä.
HUOM! Varo suuria lämpötilan vaihteluja! Varsinkin täysvillaiset langat saattavat huopua, jos lämpötila nousee hetkessä yli 30 astetta. Tämän vuoksi langat lämmitetään vedellä ennen kattilaan pistämistä. Erilaiset langat värjäytyvät eri tavoin, ja esimerkiksi rasvaisen villalangan voi pestä ennen värjäämistä, jotta väri kiinnittyisi paremmin.
6. Kun tunti on kulunut, nosta langat pois kattilasta ja huuhtele niitä lämpimällä vedellä niin kauan, kunnes väriä ei enää irtoa. Purista ylimääräinen vesi pois ja aseta langat kuivumaan. Jos kattilassa oleva liemi on yhä värikylläistä, voit kokeilla värjätä toisen kerran tässä niin sanotussa jälkivärissä. Lisää silloinkin hieman alunaa, jotta väri kiinnittyisi mahdollisimman hyvin. Jälkivärin lopputulos on alkuperäistä värjäystulosta vaaleampaa.
Tässä vielä kuvia värjäyskokeiluistani. Kotona lisäilin kattilaan myös muun värisiä lankoja ja katsoin millainen värjäystulos on. Ensimmäisessä kollaasissa ovat värjäämättömät langat ja toisessa kollaasissa samat langat värjäyksen jälkeen samassa järjestyksessä. En varmaan ikinä lakkaa hämmästelemästä, kuinka langat voivat värjäytyä punaisessa sipuliliemessä vihreiksi!
Lopuksi vielä pieni muistutus. Värjäystulos on aina vähän ennalta arvaamaton ja toistamaton, joten jos tahdot langoista täysin samanvärisiä, laita samaa lankaa olevat vyyhdit samaan kattilalliseen :)
Onko muilla kokemuksia lankojen värjäämisestä?
Mukavaa tulevaa viikonloppua ja Itsenäisyyspäivää!
- Riiks
Olen viimeviikkoina varmistunut siitä, että tuo käsityötieteen sivuaine on hyvin vaarallinen aine. Uusien juttujen kokeileminen on mielenkiintoista, mutta aiheuttaa aina välillä lompakon laihtumista innostuksen iskiessä. Pari viikkoa sitten syvennyimme lankojen värjäykseen enimmäkseen luonnonväreillä, ja tässä tulos:
Aika mielettömiä sävyjä! Luonnonmateriaaleilla värjätyissä langoissa on se mukava juttu, että värit ovat murrettuja ja siksi sopivat hyvin yhteen keskenään. Tässä vielä koottuna kaikki syntyneet värit. Vasemman yläkulman monivärinen lanka on värjätty mikrossa mehujauheilla.
Niin ja se innostuminen... Noh, pakkohan tätä hommaa oli päästä kokeilemaan vielä kotonakin, sillä tummempi vihreä jäi vielä polttelemaan. Päätin samalla laatia pientä värjäysohjetta, mikäli joku muukin hurahtaisi tähän värjäilyyn :)
Kotivärjäystä varten tarvitset:
1. Värjäyspuuhille pyhitetty, ainakin viiden litran kattila
Oman kattilani ostin kirpputorilta, sillä värjäyskattilaa ei ole mitään järkeä ostaa kalliilla kaupasta. Kansi on hyvä olla olemassa sähkön säästämisen kannalta, sillä lämpö pysyy hyvin tallessa kannen alla. Punasipulista ei lähtenyt hirveästi hajuja, mutta muilla aineksilla värjätessä kansi on myös hyvä tapa estää hajujen leviämistä koko asuntoon.
2. Punasipulin kuoria
Sipulien kuoria kannattaa kysyä ruokakaupoista, sillä hyvällä tuurilla voi saada ison määrän biojätteeseen meneviä kuoria ilmaiseksi.
3. Valkoista tai harmaata villalankaa
Vaikka kasvivärjäys sopiikin lähinnä proteiinikuiduille (eli eläinkuiduille), ei esimerkiksi Seitsemän veljestä-langan 25% polyamidia haittaa värjäystä. Tee langoista ilmavia vyyhtejä, jotta väriliemi leviää kunnolla kaikkialle. Tarkista, etteivät vyyhdit pääse purkautumaan. Ota huomioon, että eri langat ja värit värjäytyvät eri tavoin.
4. Elintarvikevaaka
Vaa'alla voit punnita langat, alunan ja värjäysainekset.
5. Kauha tai muu tuokalu
Tarvitset jotain kättä pidempää, jotta voit hämmentää lientä ja nostaa langat pois kuumasta vedestä.
6. Aluna
Valkoista jauhetta, jolla villalanka puretetaan. Tämän käsittelyn avulla väri imeytyy hyvin kuituun ja pysyy siinä kiinni. Oman alunapurkkini (50g) ostin apteekista, mutta kannattaa tutkia mistä sitä saisi kaikista halvimmalla.
7. Kinkkumittari
Kinkkumittarilla on helppoa seurata veden lämpötilan muutoksia.
Näiden tavaroiden lisäksi kannattaa varata essu ja vähän huonommat vaatteet siltä varalta, että värilientä leviää ympäriinsä. Myös patakintaat on hyvä ottaa pöydän nurkalle, sillä ne voivat helpottaa kuuman kattilan liikuttelua.
Jos tahdot tehdä kuten minä, toimi näin. Sähkön säästämiseksi en purettanut lankoja etukäteen, vaan lisäsin alunan valmiiseen väriliemeen tämän ohjeen mukaa.
1. Mittaa kattilaan 4,8 litraa vettä (3l vettä/ 100 g lankaa) ja lisää sinne noin kuusi kourallista punasipulin kuoria. Kuoret voi lisätä kattilaan pelkästään tai vanhojen sukkahousujen sisällä, jolloin ne on helppoa nostaa pois värjäyksen jälkeen.Sipulinkuorien määrä vaikuttaa väriliemen vahvuuteen.
2. Laita levy vitoselle lämpiämään ja nosta kansi kattilan päälle. Levyn voi kääntää kolmoselle, kun veden lämpötila on noin 70 astetta.
3. Kun liemi on 80-asteista, anna kattilan olla hellalla kakkosella noin tunti.
4. Kun tunti on kulunut, nosta kattila hetkeksi pois liedeltä ja nostele sipulinkuoret pois liemestä. Nyt väriliemi on valmis.
5. Keitä 2 dl vettä ja liota siihen 16 g alunaa. Kaada neste väriliemen sekaan ja sekoita. (10g alunaa/ 100g lankaa) Kastele 165g lankaa lämpimällä vedellä, purista ylimääräinen vesi pois ja pudota langat kattilaan. Varmista, että kaikki langat ovat peittyneet ja nosta kattila liedelle kannen alle. Kun liemen lämpötila on 80 astetta, anna kattilan seistä liedellä tunti niin, että lämpötila olisi koko ajan 80-90 astetta. Kääntele lankoja aina välillä.
HUOM! Varo suuria lämpötilan vaihteluja! Varsinkin täysvillaiset langat saattavat huopua, jos lämpötila nousee hetkessä yli 30 astetta. Tämän vuoksi langat lämmitetään vedellä ennen kattilaan pistämistä. Erilaiset langat värjäytyvät eri tavoin, ja esimerkiksi rasvaisen villalangan voi pestä ennen värjäämistä, jotta väri kiinnittyisi paremmin.
6. Kun tunti on kulunut, nosta langat pois kattilasta ja huuhtele niitä lämpimällä vedellä niin kauan, kunnes väriä ei enää irtoa. Purista ylimääräinen vesi pois ja aseta langat kuivumaan. Jos kattilassa oleva liemi on yhä värikylläistä, voit kokeilla värjätä toisen kerran tässä niin sanotussa jälkivärissä. Lisää silloinkin hieman alunaa, jotta väri kiinnittyisi mahdollisimman hyvin. Jälkivärin lopputulos on alkuperäistä värjäystulosta vaaleampaa.
Tässä vielä kuvia värjäyskokeiluistani. Kotona lisäilin kattilaan myös muun värisiä lankoja ja katsoin millainen värjäystulos on. Ensimmäisessä kollaasissa ovat värjäämättömät langat ja toisessa kollaasissa samat langat värjäyksen jälkeen samassa järjestyksessä. En varmaan ikinä lakkaa hämmästelemästä, kuinka langat voivat värjäytyä punaisessa sipuliliemessä vihreiksi!
Lopuksi vielä pieni muistutus. Värjäystulos on aina vähän ennalta arvaamaton ja toistamaton, joten jos tahdot langoista täysin samanvärisiä, laita samaa lankaa olevat vyyhdit samaan kattilalliseen :)
Onko muilla kokemuksia lankojen värjäämisestä?
Mukavaa tulevaa viikonloppua ja Itsenäisyyspäivää!
- Riiks
25.11.2014
Moka on lahja: Sinikuviollinen trikoomekko
Hei!
En ole tainnut kirjoitella täällä paheellisesta harrastuksestani, käsityöhurjastelusta. Vaikka tahtoisin olla superhuolellinen ja tarkka käsityön tekijä, todellisuudessa ompelukoneen esille ottaminen saa minussa usein aikaan vimman saada työ nopeasti valmiiksi ja käyttöön. Ja se jos mikä on aiheittanut pulmia aikojen saatossa...
Ostin tämän ihanan kankaan viime kesänä elämäni ensimmäisellä Tallinnan-reissulla. Matkaseurueemme oli jo aivan näännyksissä helteen ja Karnaluks-käsityöliikkeessä vietettyjen hikisten jonotushetkien jälkeen, kun vanhaa kaupunkia kohti kävellessämme kohdalle sattui houkutteleva kangaskauppa, jonka ikkunamainokset kutsuivat minua pikavisiitille. Koska muu porukka oli myötämielinen, singahdin kauppaan ja suuntasin suoraan trikoo-osastolle, sillä tiesin mitä etsin: jotain ihanaa kangasta paitaan tai mekkoon. Ja sitähän sieltä sitten löytyi, mukavan edulliseen hintaan vieläpä.
Kangas odotteli kaapissa sopivaa inspistä, joka viimein syksyllä koitti. Levitin kankaan lattialle ja ryhdyin leikkelemään kappaleita hieman sovelletuin paidankaavoin. Kyllähän sitä vielä piirtämisvaiheessa muistaa, että takakappaleen pääntien ei tule olla yhtä syvä etukappaleen kanssa, mutta kuinkas sitten kävikään kun sain sakset käteen ja lopullisen tunikan kuvat vilkkuivat jo silmissä. Naps vain, ja mekon kappaleet olivat käsissä valtavalla kaula-aukolla höystettynä. Siinä kohtaa täytyi pitää pieni pohdiskelutauko.
Kun virhe on jo tapahtunut eikä sitä saa tekemättömäksi, on vaihtoehtoina luovuttaa tai korostaa sitä, mitä ei saa piiloon. Siispä leikkasin kankaasta pitkän suikaleen ja kiinnitin sen pääntiehen. Niskaan jätin pienen kolon yksityiskohdaksi. Kyllähän se lisäsuikale vähän lörpöttää, mutta annan sille luvan tehdä niin.
Ai mitä sille tunikapituudelle sitten kävi, vai? Noh, vaatehan hujahti näköjään mekon mittoihin, mutta sepä ei haittaa. Käyttökertoja tälle mekolle on kertynyt syksyn aikana jo vaikka kuinka paljon, joten moka näyttää olevan lahja!
Mukavia ompeluhetkiä ja onnistumisen elämyksiä epäonnistumisienkin kohdalla!
-Riiks
Ps. Onko muille sattunut jonkinlaisia ompeluonnettomuuksia, jotka ovatkin sitten kääntyneet voitoksi?
En ole tainnut kirjoitella täällä paheellisesta harrastuksestani, käsityöhurjastelusta. Vaikka tahtoisin olla superhuolellinen ja tarkka käsityön tekijä, todellisuudessa ompelukoneen esille ottaminen saa minussa usein aikaan vimman saada työ nopeasti valmiiksi ja käyttöön. Ja se jos mikä on aiheittanut pulmia aikojen saatossa...
Ostin tämän ihanan kankaan viime kesänä elämäni ensimmäisellä Tallinnan-reissulla. Matkaseurueemme oli jo aivan näännyksissä helteen ja Karnaluks-käsityöliikkeessä vietettyjen hikisten jonotushetkien jälkeen, kun vanhaa kaupunkia kohti kävellessämme kohdalle sattui houkutteleva kangaskauppa, jonka ikkunamainokset kutsuivat minua pikavisiitille. Koska muu porukka oli myötämielinen, singahdin kauppaan ja suuntasin suoraan trikoo-osastolle, sillä tiesin mitä etsin: jotain ihanaa kangasta paitaan tai mekkoon. Ja sitähän sieltä sitten löytyi, mukavan edulliseen hintaan vieläpä.
Kangas odotteli kaapissa sopivaa inspistä, joka viimein syksyllä koitti. Levitin kankaan lattialle ja ryhdyin leikkelemään kappaleita hieman sovelletuin paidankaavoin. Kyllähän sitä vielä piirtämisvaiheessa muistaa, että takakappaleen pääntien ei tule olla yhtä syvä etukappaleen kanssa, mutta kuinkas sitten kävikään kun sain sakset käteen ja lopullisen tunikan kuvat vilkkuivat jo silmissä. Naps vain, ja mekon kappaleet olivat käsissä valtavalla kaula-aukolla höystettynä. Siinä kohtaa täytyi pitää pieni pohdiskelutauko.
Kun virhe on jo tapahtunut eikä sitä saa tekemättömäksi, on vaihtoehtoina luovuttaa tai korostaa sitä, mitä ei saa piiloon. Siispä leikkasin kankaasta pitkän suikaleen ja kiinnitin sen pääntiehen. Niskaan jätin pienen kolon yksityiskohdaksi. Kyllähän se lisäsuikale vähän lörpöttää, mutta annan sille luvan tehdä niin.
Ai mitä sille tunikapituudelle sitten kävi, vai? Noh, vaatehan hujahti näköjään mekon mittoihin, mutta sepä ei haittaa. Käyttökertoja tälle mekolle on kertynyt syksyn aikana jo vaikka kuinka paljon, joten moka näyttää olevan lahja!
Mukavia ompeluhetkiä ja onnistumisen elämyksiä epäonnistumisienkin kohdalla!
-Riiks
Ps. Onko muille sattunut jonkinlaisia ompeluonnettomuuksia, jotka ovatkin sitten kääntyneet voitoksi?
22.11.2014
Luonnonvalkoinen pitsineule
Heipä hei lähes kuukauden hiljaiselon jälkeen!
Nyt olisi pitkästä aikaa esitellä yksi uusi tuotos. Peukalo on ollut paremmassa kunnossa, joten nelominen on jälleen luonnistunut. Ah, minkä ilon neulominen voikaan mukanaan tuoda! Taukoa pitäessä tuntui kuin olisin heittänyt hyvää käsityöaikaa hukkaan, mutta minkäs teet kun ei vaan pysty. Onneksi viimeiset puolitoista viikkoa on käytetty hyödyksi entistäkin paremmin.
Kuten jo aikaisemmin kerroinkin, löysin kesällä kirpputorilta läjän Novitan Helmi-lankaa. Siinä on muuten nimensä mukaisesti aika helmi lanka, harmi vain että sen valmistus taitaa olla lopetettu. Koska lankaan on sekoitettu 40% bambua, neuloksesta tulee mukavan pehmeää. Luonnonvalkoista neuletta kaivatessani uppouduinkin netin syövereihin ja etsiskelin mieleistä pitsineulosta, josta voisin paidan valmistaa.
Kyhäsin paidan samalla idealla kuin aikaisemmatkin neulepaitani, ohje oikean kokoisen neulepaidan tekoon löytyy täältä. Tällaista sopivan yksinkertaista, mutta silti hauskan näköistä neulosta on nopea tehdä, eikä neulomisprojektiin mennytkään kuin vajaat kaksi viikkoa. Yhden päivän käyttökokemuksella vaatteesta tuli juuri sellainen kuin halusinkin!
Tässä vielä neule päällä kuvattuna. Helmaan, pääntiehen ja hihansuihin neuloin muutaman kerroksen helmineuletta joustinneuleen sijaan.
Tässä vielä ohjeet kuvion tekemiseen. Olin aikaisemminkin neulonut pitsimäistä pintaa, joten mikään ohjeessa ei ollut minulle uutta. Olen saanut kuitenkin yhden toiveen, että neulontakoulun joku osa voisi käsitellä neulemerkkejä ja sitä, kuinka ne käytännössä toteutetaan. Yritän toteuttaa sellaisen postauksen kunhan saan jonkun valokuvaajaksi.
Tässä vielä neulepaidan ja langat tiedot:
Lanka: Novita Helmi
Langan materiaali: 60% puuvillaan, 40% bambua
Langan menekki: En muistanut laskea, mutta veikkaisin noin 500g
Neulemallin alkuperä: Drops design
Paidan malli: Omasta päästä
Puikkojen paksuus: nro 4
Silmukkamäärät: Vartalokappaleeseen 168 silmukkaa (pyöröneule), hihansuissa 32 silmukkaa (tasona)
Mitenkäs siellä ruudun toisella puolella, onko talven tulo innoittanut aloittamaan käsityöprojekteja?
Mukavaa viikonloppua!
-Riiks
Nyt olisi pitkästä aikaa esitellä yksi uusi tuotos. Peukalo on ollut paremmassa kunnossa, joten nelominen on jälleen luonnistunut. Ah, minkä ilon neulominen voikaan mukanaan tuoda! Taukoa pitäessä tuntui kuin olisin heittänyt hyvää käsityöaikaa hukkaan, mutta minkäs teet kun ei vaan pysty. Onneksi viimeiset puolitoista viikkoa on käytetty hyödyksi entistäkin paremmin.
Kuten jo aikaisemmin kerroinkin, löysin kesällä kirpputorilta läjän Novitan Helmi-lankaa. Siinä on muuten nimensä mukaisesti aika helmi lanka, harmi vain että sen valmistus taitaa olla lopetettu. Koska lankaan on sekoitettu 40% bambua, neuloksesta tulee mukavan pehmeää. Luonnonvalkoista neuletta kaivatessani uppouduinkin netin syövereihin ja etsiskelin mieleistä pitsineulosta, josta voisin paidan valmistaa.
Kyhäsin paidan samalla idealla kuin aikaisemmatkin neulepaitani, ohje oikean kokoisen neulepaidan tekoon löytyy täältä. Tällaista sopivan yksinkertaista, mutta silti hauskan näköistä neulosta on nopea tehdä, eikä neulomisprojektiin mennytkään kuin vajaat kaksi viikkoa. Yhden päivän käyttökokemuksella vaatteesta tuli juuri sellainen kuin halusinkin!
Tässä vielä neule päällä kuvattuna. Helmaan, pääntiehen ja hihansuihin neuloin muutaman kerroksen helmineuletta joustinneuleen sijaan.
Tässä vielä neulepaidan ja langat tiedot:
Lanka: Novita Helmi
Langan materiaali: 60% puuvillaan, 40% bambua
Langan menekki: En muistanut laskea, mutta veikkaisin noin 500g
Neulemallin alkuperä: Drops design
Paidan malli: Omasta päästä
Puikkojen paksuus: nro 4
Silmukkamäärät: Vartalokappaleeseen 168 silmukkaa (pyöröneule), hihansuissa 32 silmukkaa (tasona)
Mitenkäs siellä ruudun toisella puolella, onko talven tulo innoittanut aloittamaan käsityöprojekteja?
Mukavaa viikonloppua!
-Riiks
28.10.2014
Painantakokeiluja kuultoväreillä
Heippa!
Kerroin taannoin siitä, kuinka olen osittain muuttanut uuteen kaupunkiin sivuaineen perässä. Ajattelin näyttää täällä blogin puolella aina välillä, millaisia juttuja käsityötieteen sivuaineessa oikein tehdään. Tähän mennessä siellä on ainakin ollut oikein mukavaa, ja olen päässyt kokeilemaan paria erilaista painantamenetelmää. Tässä kurkistus niistä ensimmäiseen, leimasimilla painamiseen kuultoväreillä.
Minä ja opiskelukaverini saimme tehtäväksemme tehdä viisi erilaista pinnantäyttöä, viisi värisommitelmaa ja viisi ornamenttia, joissa tulisi kokeilla ainakin viittä erilaista leimasinmateriaalia. Numero viisi olikin päivän sana, kun vietimme porukalla yhden iltapäivän erilaisia sommitelmia kokeillen. Näytän tässä nyt muutaman esimerkin painamistani pinnoista.
Painantakokeiluja tehdessä käytössämme oli luokasta löydettävät muutamat materiaalit sekä kotoa tuotuja esineitä. Erityisesti ihastuin vaahtomuoviin, jolla sainkin tehtyä pari hyvin onnistunutta painantatyötä. Ensin kokeilin painantaa vaahtomuovisen kirjaimen avulla ja sen jälkeen kokeilin saada samalla materiaalilla painettua tiiliseinän näköistä pintaa. Kokeilusta tuli hauskan eläväpintainen, enkä ole varma maltanko jättää kankaanpalaa materiaalikansioon vai ompelisinko siitä jotain itselleni. Saa nähdä...
Kämpältä tuomastani neljän munan kennosta sai hauskaa jälkeä kun levitin maatia kennon alapintaan. Mustan renkaan sain painamalla wc-paperirullalla kennokuvion päälle, kun pyöreä alue oli kummassakin saman kokoinen. Parhaan ornamentin sain käyttämällä puunpaloja leimasimina. Vaaleampien alueiden painamista varten en lisännyt leimasimeen väriä, vaan annoin kankaalle tarttua sen värimäärän, mitä leimasimessa ensimmäisen leimaamisen jälkeen vielä oli.
Näiden leimasinkokeilujen pohjalta valmistin oman leimasimen tulevaa kankaanpainantaa varten. Leimasimen aiheena oli kaupunki, joten päädyin liimaamaan vaahtomuovin palasia kengänpohjan muotoon. Jännää nähdä millainen kaupunkikankaasta lopulta tulee, kun saamme käyttää sen painamiseen muidenkin opiskelijoiden tekemiä leimasimia.
Lisäsin muuten tuonne oikeaan reunaan sivuaine-nimisen tunnisteen, jonka alle jatkossa kirjoittelen näistä opinnoissa tehdyistä käsitöistä :)
Mukavaa viikon jatkoa!
-Riiks
Kerroin taannoin siitä, kuinka olen osittain muuttanut uuteen kaupunkiin sivuaineen perässä. Ajattelin näyttää täällä blogin puolella aina välillä, millaisia juttuja käsityötieteen sivuaineessa oikein tehdään. Tähän mennessä siellä on ainakin ollut oikein mukavaa, ja olen päässyt kokeilemaan paria erilaista painantamenetelmää. Tässä kurkistus niistä ensimmäiseen, leimasimilla painamiseen kuultoväreillä.
Minä ja opiskelukaverini saimme tehtäväksemme tehdä viisi erilaista pinnantäyttöä, viisi värisommitelmaa ja viisi ornamenttia, joissa tulisi kokeilla ainakin viittä erilaista leimasinmateriaalia. Numero viisi olikin päivän sana, kun vietimme porukalla yhden iltapäivän erilaisia sommitelmia kokeillen. Näytän tässä nyt muutaman esimerkin painamistani pinnoista.
Painantakokeiluja tehdessä käytössämme oli luokasta löydettävät muutamat materiaalit sekä kotoa tuotuja esineitä. Erityisesti ihastuin vaahtomuoviin, jolla sainkin tehtyä pari hyvin onnistunutta painantatyötä. Ensin kokeilin painantaa vaahtomuovisen kirjaimen avulla ja sen jälkeen kokeilin saada samalla materiaalilla painettua tiiliseinän näköistä pintaa. Kokeilusta tuli hauskan eläväpintainen, enkä ole varma maltanko jättää kankaanpalaa materiaalikansioon vai ompelisinko siitä jotain itselleni. Saa nähdä...
Kämpältä tuomastani neljän munan kennosta sai hauskaa jälkeä kun levitin maatia kennon alapintaan. Mustan renkaan sain painamalla wc-paperirullalla kennokuvion päälle, kun pyöreä alue oli kummassakin saman kokoinen. Parhaan ornamentin sain käyttämällä puunpaloja leimasimina. Vaaleampien alueiden painamista varten en lisännyt leimasimeen väriä, vaan annoin kankaalle tarttua sen värimäärän, mitä leimasimessa ensimmäisen leimaamisen jälkeen vielä oli.
Näiden leimasinkokeilujen pohjalta valmistin oman leimasimen tulevaa kankaanpainantaa varten. Leimasimen aiheena oli kaupunki, joten päädyin liimaamaan vaahtomuovin palasia kengänpohjan muotoon. Jännää nähdä millainen kaupunkikankaasta lopulta tulee, kun saamme käyttää sen painamiseen muidenkin opiskelijoiden tekemiä leimasimia.
Lisäsin muuten tuonne oikeaan reunaan sivuaine-nimisen tunnisteen, jonka alle jatkossa kirjoittelen näistä opinnoissa tehdyistä käsitöistä :)
Mukavaa viikon jatkoa!
-Riiks
22.10.2014
Säilytysjärjestelmä sukkapuikoille
Heippa!
Olen viimeaikoina tehnyt tiivistä yhteistyötä ompelukoneeni kanssa. Viime viikonloppuna valmistui yksi pitkään tarvitsemani asia, sukkapuikkojen säilytyspussi.
Sukkapuikkoni ovat aina olleet hyvin epäjärjestelmällisesti milloin missäkin pussin tai laatikon pohjalla, jolloin viittä samankokoista puikkoa on ollut vaikeaa löytää. Noin vuoden ajan olen odottanut innostusta jonkinlaisen säilytysjärjestelmän ompelemiseen, ja nyt se viimein tuli.
Jokaisella puikkokoolla on nyt oma taskunsa jossa niitä voi säilyttää. Mittasin kunkin puikkosarjan leveyden ja sen mukaan ompelin suureen taskuun väliseiniä sopiville etäisyyksille suurimmasta taskusta pienimpään. Oikeassa reunassa on omat lokeronsa vielä virkkuukoukuille ja pyöröpuikoillekin. En alkuperäisestä suunitelmasta poiketen ryhtynytkään merkitsemään kunkin lokeron kohdalle sinne kuuluvien puikkojen kokoa, sillä osa sukkapuikoistani on kiinni keskeneräisissä töissä enkä muista tarkasti mitä kokoa ne ovat. Tämän lokerikon viimeisessä taskussa on kuitenkin mittalevy, jolla voin varmistaa puikkojen paksuudet sitten kun niitä tarvitsen. Pääasia on nyt kuitenkin se, että samankokoiset puikot ovat keskenään samassa taskussa.
Säilytyspussi on valmistettu kaksin kerroin ommellusta puuvillakankaasta, jonka reunat huolittelin kukkakuvioisella vinonauhalla. Olin varannut ompelua varten hieman liian vähän kangasta, mutta sain sen lopulta riittämään kääntämällä raidat vaakasuoraan puikkotarkun yläreunaan. Taskujen suuaukolle käännettävä läppä on sen verran korkea, että se ulottuu melkein lisäpalan saumaan asti.
En laittanut läppään minkäänlaisia kiinnitysmekanismeja, sillä huomasin pussin pysyvän hyvin kiinni ilmankin. Kun läppä taitetaan puikkotaskujen päälle, koko pussin voi rullata kokoon. Pussin keskivaiheille saumaan kiinnitetyt nauhat pitävät rullan koossa ja puikot tiukasti omilla paikoillaan.
Tässä vielä tarkempi kuva nauhoista. Ompelin ne vinonauhan loppupätkästä leikkaamalla toisen nauhan lyhyeksi ja toisen niin pitkäksi, että se yltää kiertämään rullatun puikkopussin ympäri. Nauhojen kiinnityskohtaa mallaillessa kannattaa pitää huolta siitä, että nauhat tulevat tarpeeksi ylös. Näin taskujen päälle käännettävä läppä jää nauhojen alle ja puikot pysyvät omissa lokeroissaan.
Ja tältä näyttää kokoon rullattu puikkopussi. Olen lopputulokseen hyvin tyytyväinen :)
Kaikki pussiin tarvittavat materiaalit on ostettu Eurokankaasta. Kangas on tuotelapun mukaan nimeltään "Mette raita" ja hintaa sillä oli 8,90 e/metri. Tähän puikkopussiin kangasta tarvittiin 40 cm, mutta varaamalla enemmän kangasta olisin saanut kaikki raidat pystysuuntaan. Jos tahdot tehdä samanlaisen puikkopussin, varaa kangasta siis niin pitkä matka, että se riittää pussin takaosaan (korkeussuunnassa), läppään ja taskun etuosaan. Vinonauha myytiin samaisessa kaupassa kahden metrin pakkauksessa ja hintaa sillä oli kaksi euroa. Kaksi metriä oli juuri sopiva määrä nauhaa tämän työn valmistamiseen, sillä nauhan loppupätkän käytin solmimisnauhojen tekemiseen.
Ja hei muistanpas nyt samalla sanoa tuosta blogiin kommentoimisesta! Olen saanut kahdeltakin taholta palautetta, ettei kommentointi ole onnistunut, sillä postauksen lopussa ei ole ollut sitä "0 kommenttia"-tekstiä, josta voisi klikata. Olen itsekin huomannut, että jostais syystä tuo Disqus temppuilee välillä, eikä tuota linkkiä näy. Jos näin on, klikkaa haluamasi tekstin otsikkoa ja rullaa postauksen loppuun, josta kommenttikentän pitäisi löytyä. Jos kommenttikenttää ei näy eikä viestin jättäminen näin ollen onnistu, olisi hienoa jos jättäisit asiasta viestiä vaikkapa johonkin toiseen postaukseen. Jos tuo kommentointisysteemi osoittautuu pahasti takkuilevaksi, täytyy minun miettiä siihen jotain toista ratkaisua :)
Mukavaa keskiviikkoiltaa!
- Riiks
Olen viimeaikoina tehnyt tiivistä yhteistyötä ompelukoneeni kanssa. Viime viikonloppuna valmistui yksi pitkään tarvitsemani asia, sukkapuikkojen säilytyspussi.
Sukkapuikkoni ovat aina olleet hyvin epäjärjestelmällisesti milloin missäkin pussin tai laatikon pohjalla, jolloin viittä samankokoista puikkoa on ollut vaikeaa löytää. Noin vuoden ajan olen odottanut innostusta jonkinlaisen säilytysjärjestelmän ompelemiseen, ja nyt se viimein tuli.
Jokaisella puikkokoolla on nyt oma taskunsa jossa niitä voi säilyttää. Mittasin kunkin puikkosarjan leveyden ja sen mukaan ompelin suureen taskuun väliseiniä sopiville etäisyyksille suurimmasta taskusta pienimpään. Oikeassa reunassa on omat lokeronsa vielä virkkuukoukuille ja pyöröpuikoillekin. En alkuperäisestä suunitelmasta poiketen ryhtynytkään merkitsemään kunkin lokeron kohdalle sinne kuuluvien puikkojen kokoa, sillä osa sukkapuikoistani on kiinni keskeneräisissä töissä enkä muista tarkasti mitä kokoa ne ovat. Tämän lokerikon viimeisessä taskussa on kuitenkin mittalevy, jolla voin varmistaa puikkojen paksuudet sitten kun niitä tarvitsen. Pääasia on nyt kuitenkin se, että samankokoiset puikot ovat keskenään samassa taskussa.
Säilytyspussi on valmistettu kaksin kerroin ommellusta puuvillakankaasta, jonka reunat huolittelin kukkakuvioisella vinonauhalla. Olin varannut ompelua varten hieman liian vähän kangasta, mutta sain sen lopulta riittämään kääntämällä raidat vaakasuoraan puikkotarkun yläreunaan. Taskujen suuaukolle käännettävä läppä on sen verran korkea, että se ulottuu melkein lisäpalan saumaan asti.
En laittanut läppään minkäänlaisia kiinnitysmekanismeja, sillä huomasin pussin pysyvän hyvin kiinni ilmankin. Kun läppä taitetaan puikkotaskujen päälle, koko pussin voi rullata kokoon. Pussin keskivaiheille saumaan kiinnitetyt nauhat pitävät rullan koossa ja puikot tiukasti omilla paikoillaan.
Tässä vielä tarkempi kuva nauhoista. Ompelin ne vinonauhan loppupätkästä leikkaamalla toisen nauhan lyhyeksi ja toisen niin pitkäksi, että se yltää kiertämään rullatun puikkopussin ympäri. Nauhojen kiinnityskohtaa mallaillessa kannattaa pitää huolta siitä, että nauhat tulevat tarpeeksi ylös. Näin taskujen päälle käännettävä läppä jää nauhojen alle ja puikot pysyvät omissa lokeroissaan.
Ja tältä näyttää kokoon rullattu puikkopussi. Olen lopputulokseen hyvin tyytyväinen :)
Kaikki pussiin tarvittavat materiaalit on ostettu Eurokankaasta. Kangas on tuotelapun mukaan nimeltään "Mette raita" ja hintaa sillä oli 8,90 e/metri. Tähän puikkopussiin kangasta tarvittiin 40 cm, mutta varaamalla enemmän kangasta olisin saanut kaikki raidat pystysuuntaan. Jos tahdot tehdä samanlaisen puikkopussin, varaa kangasta siis niin pitkä matka, että se riittää pussin takaosaan (korkeussuunnassa), läppään ja taskun etuosaan. Vinonauha myytiin samaisessa kaupassa kahden metrin pakkauksessa ja hintaa sillä oli kaksi euroa. Kaksi metriä oli juuri sopiva määrä nauhaa tämän työn valmistamiseen, sillä nauhan loppupätkän käytin solmimisnauhojen tekemiseen.
Ja hei muistanpas nyt samalla sanoa tuosta blogiin kommentoimisesta! Olen saanut kahdeltakin taholta palautetta, ettei kommentointi ole onnistunut, sillä postauksen lopussa ei ole ollut sitä "0 kommenttia"-tekstiä, josta voisi klikata. Olen itsekin huomannut, että jostais syystä tuo Disqus temppuilee välillä, eikä tuota linkkiä näy. Jos näin on, klikkaa haluamasi tekstin otsikkoa ja rullaa postauksen loppuun, josta kommenttikentän pitäisi löytyä. Jos kommenttikenttää ei näy eikä viestin jättäminen näin ollen onnistu, olisi hienoa jos jättäisit asiasta viestiä vaikkapa johonkin toiseen postaukseen. Jos tuo kommentointisysteemi osoittautuu pahasti takkuilevaksi, täytyy minun miettiä siihen jotain toista ratkaisua :)
Mukavaa keskiviikkoiltaa!
- Riiks
18.10.2014
Pupupussi käsityötarvikkeille
Heissan!
Käsityötieteen sivuaineopintoni alkoivat tällä viikolla ja sain kuulla, että meidän opiskelijoiden tulisi tuoda harjoituskerroille mukanamme omat käsityötarvikkeet kuten erilaiset sakset, langat ja muut sellaiset jutut. Kun silmäilin tarvikelistaa, pohdin samalla kätevää tapaa kuljettaa erilaisia tarvikkeita mukanani yliopiston ja kämpän väliä. Niinpä suuntasin eilen Eurokankaaseen täydentämään hieman kangasvarastoja ja samalla reissulla ostin tarvikkeet käsityöpussiin, jonka surauttelin kasaan perjantai-illan ratoksi.
Kiertelin kaupassa pitkään etsien mieleistä kangasta pussin toteuttamiseen. Muuten mieluisat värikkäät kankaat olivat niin suurikuosisia, etteivät ne olisi tulleet edukseen pienikokoisessa käsityöpussissa. Oikeanlaisen kankaan löytäminen olikin yllättävän vaikeaa. Onneksi bongasin pakkojen seasta mustavalkoisen eläinkankaan, jonka kaveriksi löytyi edullinen ja reipas raitakuosi. Vetoketjun väriä mietin vähän aikaa, mutta päädyin kuitenkin neutraaliin valkoiseen.
Eläinkankaan eläimistä työhöni päätyivät luonnollisesti puput. Aplikoin leikkaamani palan pussin etupuolelle tiheällä siksakilla.
Halusin vetoketjun olevan selkeälinjainen yksityiskohta, joten kiinnitin sen pussin etupuolelle aplikoidun kuvan yläpuolelle. Pussin pohjalle ompelin vielä vahvikkeeksi tuplakankaan, jotta sakset ja muut esineet eivät kuluttaisi pohjaa hetkessä puhki.
Nyt on mukavaa, kun tavaroita ei tarvitse onkia repun pohjalta, vaan kaikki ovat yhdessä omassa pussukassaan! :)
- Riiks
Käsityötieteen sivuaineopintoni alkoivat tällä viikolla ja sain kuulla, että meidän opiskelijoiden tulisi tuoda harjoituskerroille mukanamme omat käsityötarvikkeet kuten erilaiset sakset, langat ja muut sellaiset jutut. Kun silmäilin tarvikelistaa, pohdin samalla kätevää tapaa kuljettaa erilaisia tarvikkeita mukanani yliopiston ja kämpän väliä. Niinpä suuntasin eilen Eurokankaaseen täydentämään hieman kangasvarastoja ja samalla reissulla ostin tarvikkeet käsityöpussiin, jonka surauttelin kasaan perjantai-illan ratoksi.
Kiertelin kaupassa pitkään etsien mieleistä kangasta pussin toteuttamiseen. Muuten mieluisat värikkäät kankaat olivat niin suurikuosisia, etteivät ne olisi tulleet edukseen pienikokoisessa käsityöpussissa. Oikeanlaisen kankaan löytäminen olikin yllättävän vaikeaa. Onneksi bongasin pakkojen seasta mustavalkoisen eläinkankaan, jonka kaveriksi löytyi edullinen ja reipas raitakuosi. Vetoketjun väriä mietin vähän aikaa, mutta päädyin kuitenkin neutraaliin valkoiseen.
Eläinkankaan eläimistä työhöni päätyivät luonnollisesti puput. Aplikoin leikkaamani palan pussin etupuolelle tiheällä siksakilla.
Halusin vetoketjun olevan selkeälinjainen yksityiskohta, joten kiinnitin sen pussin etupuolelle aplikoidun kuvan yläpuolelle. Pussin pohjalle ompelin vielä vahvikkeeksi tuplakankaan, jotta sakset ja muut esineet eivät kuluttaisi pohjaa hetkessä puhki.
Nyt on mukavaa, kun tavaroita ei tarvitse onkia repun pohjalta, vaan kaikki ovat yhdessä omassa pussukassaan! :)
- Riiks
13.10.2014
Sitä pitäisi niin paljon...
Heippa!
Juuri kun pahimmat kiireet olivat ohi ja luulin pääseväni kunnolla paneutumaan käsitöiden tekemiseen, sanoi oikean käden peukalo itsensä irti. Käsin kirjoittamisen ja neuletakin neulomisen rasittamana se muuttui kipeäksi, joten tahtia oli pakko hidastaa. Vajaan viikon koitin olla rasittamatta oikeaa kättä yhtään enempää kuin oli pakko, ja jäin ollen neulominen piti jättää täysin. Oikein ärsytti, etten saisikaan pitkään keskeneräisenä lojunutta työtä valmiksi, mutta minkäs teet. Nyt käsi on jo paljon paremmassa kunnossa, joten ehkä ensi viikolla uskallan varovasti palata neulonnan pariin.
Keskeneräisestä neuleesta tuli mieleen myös ne kaikki muut käsityöni, jotka ovat joko kesken tai odottavat aloittamista. Päätinkin omistaa niille oman postauksen.
Tässä maistiainen siitä kirjoneuletakista, josta olen aikaisemminkin kirjoittanut. Enää kun saisi neulottua reilun kerän verran joustinneuletta, niin työ olisi hihojen kiinnittämistä vaille valmis!
Opiskelijakämppäni wc kaipaisi mattoa, ja Anselmiinan blogista inspiroituneena kävinkin taannoin ostamassa kasan matonkudetta. Vielä en ole ehtinyt (enkä pystynytkään) virkkaushommiin, mutta kovasti odotan pikkumaton aloittamista. Kuvan kangaskassi on yliopiston tekstiilityön kurssilla tekemäni.
Kesällä tein käsityöaiheisia kirpparilöytöjä ja kannoin kotiin kassillisen Novitan Helmi-lankoja. Luonnonvalkoisesta langasta olisi tarkoitus neuloa jotain mukavaa itselle, kun taas äidille ajattelin jossain vaiheessa neuloa jotain valko-puna-turkoosia. Alkuperäinen suunnitelma oli jonkinlainen kirjoneuleliivi, mutta katsotaan mitä langoista syntyy.
Neuletöitä on tilauksessa aivan jonoksi asti, sillä tästä tummansinisestä merinovillasta olisi tarkoitus tehdä napitettava neuleliivi. Lankojen ohella kuvan tummansininen collegekangas on Tallinnasta kesällä ostettua. Sitä en ole vielä kuitenkaan varmasti päättänyt mitä kankaasta ompelen. Ehkä jonkinlaiset pitkän hupparin...
Ja vielä yksi neuletyö. Söpöt nallenapit innostivat aloittamaan raidallisen neuletakin.
Jos kaikkien näiden keskeneräisten ja tulevien neuletöiden jälkeen vielä suinkin pystyisin, tahtoisin neuloa itselleni jonkinlaisen pitkähkön, ponchomaisen neuleen. Tämä kuva tuli eteeni Kodin Kuvalehdessä kuin kiusatakseen. Ehkä vielä jossain vaiheessa...
Mukavaa alkanutta viikkoa!
-Riiks
Juuri kun pahimmat kiireet olivat ohi ja luulin pääseväni kunnolla paneutumaan käsitöiden tekemiseen, sanoi oikean käden peukalo itsensä irti. Käsin kirjoittamisen ja neuletakin neulomisen rasittamana se muuttui kipeäksi, joten tahtia oli pakko hidastaa. Vajaan viikon koitin olla rasittamatta oikeaa kättä yhtään enempää kuin oli pakko, ja jäin ollen neulominen piti jättää täysin. Oikein ärsytti, etten saisikaan pitkään keskeneräisenä lojunutta työtä valmiksi, mutta minkäs teet. Nyt käsi on jo paljon paremmassa kunnossa, joten ehkä ensi viikolla uskallan varovasti palata neulonnan pariin.
Keskeneräisestä neuleesta tuli mieleen myös ne kaikki muut käsityöni, jotka ovat joko kesken tai odottavat aloittamista. Päätinkin omistaa niille oman postauksen.
Tässä maistiainen siitä kirjoneuletakista, josta olen aikaisemminkin kirjoittanut. Enää kun saisi neulottua reilun kerän verran joustinneuletta, niin työ olisi hihojen kiinnittämistä vaille valmis!
Opiskelijakämppäni wc kaipaisi mattoa, ja Anselmiinan blogista inspiroituneena kävinkin taannoin ostamassa kasan matonkudetta. Vielä en ole ehtinyt (enkä pystynytkään) virkkaushommiin, mutta kovasti odotan pikkumaton aloittamista. Kuvan kangaskassi on yliopiston tekstiilityön kurssilla tekemäni.
Kesällä tein käsityöaiheisia kirpparilöytöjä ja kannoin kotiin kassillisen Novitan Helmi-lankoja. Luonnonvalkoisesta langasta olisi tarkoitus neuloa jotain mukavaa itselle, kun taas äidille ajattelin jossain vaiheessa neuloa jotain valko-puna-turkoosia. Alkuperäinen suunnitelma oli jonkinlainen kirjoneuleliivi, mutta katsotaan mitä langoista syntyy.
Neuletöitä on tilauksessa aivan jonoksi asti, sillä tästä tummansinisestä merinovillasta olisi tarkoitus tehdä napitettava neuleliivi. Lankojen ohella kuvan tummansininen collegekangas on Tallinnasta kesällä ostettua. Sitä en ole vielä kuitenkaan varmasti päättänyt mitä kankaasta ompelen. Ehkä jonkinlaiset pitkän hupparin...
Ja vielä yksi neuletyö. Söpöt nallenapit innostivat aloittamaan raidallisen neuletakin.
Jos kaikkien näiden keskeneräisten ja tulevien neuletöiden jälkeen vielä suinkin pystyisin, tahtoisin neuloa itselleni jonkinlaisen pitkähkön, ponchomaisen neuleen. Tämä kuva tuli eteeni Kodin Kuvalehdessä kuin kiusatakseen. Ehkä vielä jossain vaiheessa...
Mukavaa alkanutta viikkoa!
-Riiks
20.9.2014
Liivimekko mummolle
Heippa!
Elokuun lopussa pääsin pitkästä aikaa käymään mummoni luona. Kahvipöydässä puheeksi tuli ompeluharrastukseni ja mummoni tarve helposti puettavalle liivimekolle, jossa olisi tarpeeksi väljät kädentiet. Heti kotiin päästyäni rupesinkin tuumasta toimeen ja astelin kangaskauppaan mekkokangas mielessäni. Etsin jotakin hillittyä, kevyttä mutta napakkaa kangasta, josta saisin tehtyä mummolleni yllätyksenä toiveiden mukaisen mekon.
Tässä luvattoman huonossa kuvassa näkyy lopputulos. Koska vaate oli aivan väärää kokoa itseni päällä kuvattavaksi eikä kämpässäni ole silitysrautaa (tässä vaiheessa en ollut tajunnut, että pyykkituvasta löytyisi vapaasti käytettävä yksilö), joudun tyytymään tähän lattialla kuvattuun ryppymekkoon. Ehkä tästä kuitenkin saa selville oleellisimman. Kauppareissuni päätteksi päädyin tähän viskoosisekoitteiseen, farkkutyyliseen kankaaseen, joka on kuitenkin huomattavasti perusdenimiä ohuempaa. Jätin kädenteihin huomattavasti väljyyttä ja levensin helmaa sen verran, että vaatteessa on helppoa liikkua.
Saadakseni siistin lopputuloksen, kanttasin reunat sinisellä vinonauhalla, jota ostinkin ensimmäisellä reissulla hieman liian vähän. Vahingosta viisastuneena osaan seuraavalla kerralla varata tarvikkeita hieman ylimääräistäkin.
Mietin kuinka saisin mekosta erityisen helposti puettavan, ja päätin ommella toiseen sivusaumaan vetoketjun varmuuden varalta. Myös nepparikiinnitteiset olkaimet ovat helposti puettavat eikä niiden kiinnittämiseen toivottavasti tarvitse liikaa sormivoimia. Halusin saada kokosiniseen mekkoon jotain pientä piristystä, ja lopulta ompelin olkainten nurjalle puolelle sinivalkoisen kukkakankaan vuoriksi.
Käytin tämän mekon pohjana Suuri Käsityö -lehden (2/2012) mekkomallia numero 2, jota muokkasin sitten kaavoitusvaiheessa omien tarpeitteni mukaan. Ilman apukaavaa mekon tekeminen toiselle ihmiselle ilman kunnon mittoja olisikin ollut lähes mahdotonta!
Toissapäivänä sain puhelinsoiton. Mummo kertoi yllättyneensä postimiehen tuomasta paketista, josta paljastui sopivan kokoinen mekko. Tulipas tekijällekin hyvä mieli! :)
Mukavaa viikonloppua!
- Riiks
Elokuun lopussa pääsin pitkästä aikaa käymään mummoni luona. Kahvipöydässä puheeksi tuli ompeluharrastukseni ja mummoni tarve helposti puettavalle liivimekolle, jossa olisi tarpeeksi väljät kädentiet. Heti kotiin päästyäni rupesinkin tuumasta toimeen ja astelin kangaskauppaan mekkokangas mielessäni. Etsin jotakin hillittyä, kevyttä mutta napakkaa kangasta, josta saisin tehtyä mummolleni yllätyksenä toiveiden mukaisen mekon.
Tässä luvattoman huonossa kuvassa näkyy lopputulos. Koska vaate oli aivan väärää kokoa itseni päällä kuvattavaksi eikä kämpässäni ole silitysrautaa (tässä vaiheessa en ollut tajunnut, että pyykkituvasta löytyisi vapaasti käytettävä yksilö), joudun tyytymään tähän lattialla kuvattuun ryppymekkoon. Ehkä tästä kuitenkin saa selville oleellisimman. Kauppareissuni päätteksi päädyin tähän viskoosisekoitteiseen, farkkutyyliseen kankaaseen, joka on kuitenkin huomattavasti perusdenimiä ohuempaa. Jätin kädenteihin huomattavasti väljyyttä ja levensin helmaa sen verran, että vaatteessa on helppoa liikkua.
Saadakseni siistin lopputuloksen, kanttasin reunat sinisellä vinonauhalla, jota ostinkin ensimmäisellä reissulla hieman liian vähän. Vahingosta viisastuneena osaan seuraavalla kerralla varata tarvikkeita hieman ylimääräistäkin.
Mietin kuinka saisin mekosta erityisen helposti puettavan, ja päätin ommella toiseen sivusaumaan vetoketjun varmuuden varalta. Myös nepparikiinnitteiset olkaimet ovat helposti puettavat eikä niiden kiinnittämiseen toivottavasti tarvitse liikaa sormivoimia. Halusin saada kokosiniseen mekkoon jotain pientä piristystä, ja lopulta ompelin olkainten nurjalle puolelle sinivalkoisen kukkakankaan vuoriksi.
Käytin tämän mekon pohjana Suuri Käsityö -lehden (2/2012) mekkomallia numero 2, jota muokkasin sitten kaavoitusvaiheessa omien tarpeitteni mukaan. Ilman apukaavaa mekon tekeminen toiselle ihmiselle ilman kunnon mittoja olisikin ollut lähes mahdotonta!
Toissapäivänä sain puhelinsoiton. Mummo kertoi yllättyneensä postimiehen tuomasta paketista, josta paljastui sopivan kokoinen mekko. Tulipas tekijällekin hyvä mieli! :)
Mukavaa viikonloppua!
- Riiks
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)