Sukkaa pukkaa. Ja vähän lapastakin.

Tajusin pari viikkoa sitten, etten ole pitkään aikaan neulonut sukkia. Opin kantapään neulomisen itse asiassa vasta 20-vuotiaana, ja silloin neuloin sukkia siihen tahtiin, ettei niille tahtonut löytyä edes käyttäjiä. Kun minua nyt pitkästä aikaa pyydettiin neulomaan muutamat sukat ja parit lapaset, jouduin hetken aikaa miettimään, että mitenkäs se tapahtuikaan. Kyllähän se tieto sitten selkärangasta tuli, vaikka alkuun mietinkin silmukkamääriä ja kantalapun korkeutta. Minkä nuorena oppii, sen vähän vanhempana taitaa... Pidemmittä puheitta, tässä kuvia viimeisimmistä neulomuksista.

Lasten sukkia ja lapasia neuloessa mainiota on se, kuinka helppoa niihin on käyttää pienimmätkin lankarullat. Nämä kaikki työt on tehty jo ennalta omistamistani langoista, ja sainpa jämälankapussia pienenemään jonkin verran. Langan jakamalla valmiiksi kahteen rullaan oli helppoa varmistaa se, että lankaa tosiaan riittää kumpaankin sukkaan saman verran. Jämälankatöiden pahin vihollinen on nimittäin tilanne, jossa lanka loppuu kesken ja sitä varten on lähdettävä kauppaan ostamaan lisää. Lopulta kaapissa on taas lähtötilannetta enemmän lankaa, vaikka koko työn tarkoituksena oli saada varastoja pienenemään. Näinkin on käynyt.

Pienten töiden lisäksi tein nämä naisten kirjoneulelapaset, joita varten kävin ihan ostamassa lankaa. Viininpunainen ei näköjään ole trendiväri tämän letken lankavärikartoilla, joten sen puuttuessa valitsin kauniin violetin. Lanka on siis Novitan Isoveljeä, jolloin kirjoneulelapasista tuli tosi lämpimät nurjalla puolella risteilevien lankojen ansiosta. Ranneosan joustinneuleen tein kaksinkertaisesta langasta napakan ja paksun tuloksen aikaansaamiseksi, ja peukalot puolestaan on neulottu kirjoneuletyyliin pelkällä mustalla langalla.

Olipa piristävää tehdä pitkästä aikaa tällaisiä pienempiä neuletöitä eikä vain neulepaitoja. Tästä innostuneena tartuinkin heti puikkoihin ja ryhdyin tuhoamaan lisää jämälankoja...

Mukavaa viikonlopun alkua!

-Riiks