Tajusin pari viikkoa sitten, etten ole pitkään aikaan neulonut sukkia. Opin kantapään neulomisen itse asiassa vasta 20-vuotiaana, ja silloin neuloin sukkia siihen tahtiin, ettei niille tahtonut löytyä edes käyttäjiä. Kun minua nyt pitkästä aikaa pyydettiin neulomaan muutamat sukat ja parit lapaset, jouduin hetken aikaa miettimään, että mitenkäs se tapahtuikaan. Kyllähän se tieto sitten selkärangasta tuli, vaikka alkuun mietinkin silmukkamääriä ja kantalapun korkeutta. Minkä nuorena oppii, sen vähän vanhempana taitaa... Pidemmittä puheitta, tässä kuvia viimeisimmistä neulomuksista.
Lasten sukkia ja lapasia neuloessa mainiota on se, kuinka helppoa niihin on käyttää pienimmätkin lankarullat. Nämä kaikki työt on tehty jo ennalta omistamistani langoista, ja sainpa jämälankapussia pienenemään jonkin verran. Langan jakamalla valmiiksi kahteen rullaan oli helppoa varmistaa se, että lankaa tosiaan riittää kumpaankin sukkaan saman verran. Jämälankatöiden pahin vihollinen on nimittäin tilanne, jossa lanka loppuu kesken ja sitä varten on lähdettävä kauppaan ostamaan lisää. Lopulta kaapissa on taas lähtötilannetta enemmän lankaa, vaikka koko työn tarkoituksena oli saada varastoja pienenemään. Näinkin on käynyt.
Pienten töiden lisäksi tein nämä naisten kirjoneulelapaset, joita varten kävin ihan ostamassa lankaa. Viininpunainen ei näköjään ole trendiväri tämän letken lankavärikartoilla, joten sen puuttuessa valitsin kauniin violetin. Lanka on siis Novitan Isoveljeä, jolloin kirjoneulelapasista tuli tosi lämpimät nurjalla puolella risteilevien lankojen ansiosta. Ranneosan joustinneuleen tein kaksinkertaisesta langasta napakan ja paksun tuloksen aikaansaamiseksi, ja peukalot puolestaan on neulottu kirjoneuletyyliin pelkällä mustalla langalla.
Olipa piristävää tehdä pitkästä aikaa tällaisiä pienempiä neuletöitä eikä vain neulepaitoja. Tästä innostuneena tartuinkin heti puikkoihin ja ryhdyin tuhoamaan lisää jämälankoja...
Mukavaa viikonlopun alkua!
-Riiks
16.1.2015
11.1.2015
Miesten neulesormikkaat trikoovuorilla
Mieheni toivoi joululahjaksi neulottuja sormikkaita, mutta koska en sellaisia ollut koskaan aikaisemmin tehnyt, en uskaltanut lupailla liikoja. Laitoin toiveen kuitenkin korvan taakse ja kirjastossa käsityölehtiä lueskellessani eteeni sattui miesten kämmekkäiden kuva. Siis sellaisten sormikkaiden, joista puuttuu ne sormien päät. Onkohan kämmekkäät edes oikea nimitys niille...
Sattui aika sopivasti, että ohje oli tehty Teetee:n Pallas-langalle, jota löytyi hyllystäni jo valmiiksi sopivassa sävyssä. Näin minun ei tarvinnut muuttaa alkuperäistä ohjetta mitenkään muuten, kuin jatkamalla sormet täyspitkiksi.
No mitenkäs se ensimmäisten sormikkaiden neulominen sitten sujui? Yllättävän hyvin. Ainoastaan yhdessä kohdassa sain mietiskellä oikein urakalla ohjeessa annettuja silmukkamääriä, sillä omasta mielestäni kohdassa täytyi olla kirjoitusvirhe. Oman muunnelman jälkeen silmukat täsmäsivät kuitenkin kaikken muiden sormien kohdalla.
Neulomisen lomassa sovittelin hanskoja aina välillä omaan käteni, ja ihmettelin jo silloin kuinka etusormen ja peukalon väli tuntui jäävän liian korkeaksi. Koska olin noudattanut ohjetta omasta mielestäni aika orjallisesti ja sormikkaat olivat kuitenkin tulossa itseäni suurempikätiselle ihmiselle, jaksoin toivoa neuloksen asettuvan paremmin lahjan saajan kädessä. Lahjan annettuani tajusin kuitenkin, että peukalon ja etusormen väli tosiaan jää miehenikin kädessä jotenkin hassusti, mutta minkäs sille enää voi tehdä. Onneksi sormikkaat ovat päässeet kovalle käytölle, kun niiden sisälle on puettu vielä ohuemmat sormikkaat, jolloin käyttömukavuus on paljon parempi.
Tässä vielä kuva trikoovuorista, jonka ompelin sormikkaiden sisälle. Muutama vuosi sitten joululahjaksi antamani vuorelliset kirjoneulelapaset ovat olleet sen verran käytetyt, että ajattelin trikoovuorin toimivan myös näissä sormikkaissa.
Eihän sitä kuitenkaan kieltää voi, että vähän huono maku tästä suuhun jäi. Kun on nähnyt jonkin asian eteen kovasti vaivaa, toivoisi silloin työn myös onnistuvan hyvin. Näin jälkeenpäin pohdin myös, olisiko silti mahdollista, että olen lukenut ohjetta jotenkin väärin ja peukalokiila olisi siksi tullut vääränlaiseksi.
Onkos teillä antaa vinkkiä hyvään peukalokiilaan, mikäli innostuisin vaikka uudelleen kokeilemaan? Myös muut sormikkaiden mallit tulisivat tarpeeseen. Entä onko joku kokeillut neuloa tällä Suuren Käsityölehden ohjeella? Tahtoisin kuulla ovatko muut onnistuneet!
Loppuun vielä vähän tietoja ohjeen alkuperästä ja materiaalista.
Lanka: teetee Pallas, väri 10 (tumma harmaa)
Langan menekki: 50-80 g
Puikkojen paksuus: 3
Ohje: Suuri Käsityö -lehti 10/2014
Kivaa sunnuntai-illan jatkoa kaikille! :)
-Riiks
8.1.2015
Neulontakoulu 5: Helppoja neulepintoja oikealla ja nurjalla silmukalla
Heipparallaa!
Edellisestä neulontakoulun osasta on jo vaikka kuinka paljon aikaa, joten nyt on viimeistään aika palata asiaan! Kuten joskus aikaisemmin kirjoittelinkin, suurin ongelma näiden toteutuksien suhteen on ollut valokuvaajan puute, mutta nyt joululomalla sain varastoon materiaalia neulontakoulun seuraavia osia varten. Tämäkin postaus on pyörinyt mielessäni jo kauan, joten olen helpottunut kun sain vihdoin kaikki kuvat muokattua.
Tällä kertaa aiheena ovat helpot neulepinnat oikealla ja nurjalla silmukalla. Seuraavissa neulepinnoissa sinun ei siis tarvitse osata mitään sen ihmeellisempiä juttuja, ja oikean sekä nurjan silmukan neulomisenkin voit palautella mieleen täältä ja täältä. Olen lisännyt jokaisen esimerkkivalokuvan viereen piirretyn mallikuvan, jolla tahdon havainnollistaa neulepintaa merkeilla. Tyhjä valkoinen ruutu tarkoittaa oikeaa silmukkaa ja vihreä x-kirjain ruudun sisällä nurjaa silmukkaa.
Ainiin ja pieni maininta vielä siitä miten piirrettyä mallikuviota luetaan. Vaakasuorassa olevat ruudut ovat kuin silmukat puikolla. Jos mallikuvan ruudukko on esimerkiksi 10 ruutua leveä, se tarkoittaa, että sinun tulee luoda puikolle 10 silmukkaa. Yksi ruutu on siis yhtä kuin yksi silmukka.
Ruudukon korkeus puolestaan kertoo sen, kuinka monta kerrosta korkea neuleesta tulee. Jos olet piirtänyt ruutupaperille haluamasi neulepinnan mallin, voit piirtää pienen rastin aina sen kerroksen kohdalle, jonka olet jo neulonut. Näin pystyt seuraamaan missä olet menossa.
Kun neulepinta on oikealla puolella pelkkää oikeaa silmukkaa, sitä kutsutaan sileäksi neuleeksi. Sileä neule näyttää vähän siltä, kuin siinä olisi pieniä v-kirjaimia vieri vieressä. Jos sileää neuletta tahtoo neuloa kahdella puikolla eli ns. tasona, on otettava huomioon, että puikon toisella puolella (eli joka toisella kerroksella) neulotaan nurjia silmukoita. Sileällä neuleella on myös ikävä taipumus käpristyä reunoista, joten vaikkapa kaulaliinaa tai muuta tasona neulottavaa tällä tyylillä ei kannata tehdä. Sen sijaan sukissa, lapasissa ja neulepaidoissa sileää neuletta näkee paljon, koska sitä on supernopeaa neuloa suljettuna neuleena. Tällä siis tarkoitetaan sitä, että neule muodostuu putkiloksi joko useammalle puikolle tai pyöröpuikoille.
Nurja neule on siis sileä neule työn toiselta puolelta katsottuna. Nurja neulepinta näyttää pienten u-kirjainten armeijalta, ja on selvästi kuhmuraisempaa kuin edellä mainittu sileä neule. Nurjaa neuletta löytää helposti kurkistamalla useimpien sukkien tai neulepaitojen sisäpuolelle.
Joustinneule on tuttu kaveri erityisesti sukkien neulojalle, sillä tätä neuletta löytyy melkein kaikkien sukkien varsista. Joustinneule joustaa nimensä mukaisesti, ja siksi sitä neulotaan sukkien varsien lisäksi lapasten ranteisiin ja paitojen hihansuihin. Se pitää myös sukkien varret ryhdikkään näköisinä ja pitää sukan varren napakasti paikoillaan. Joustinneuletta käytetään mm. sukkien varsissa myös estämässä neuleen rullaantumista. Monessa neuleohjeessa esimerkiksi neulepaidan hihansuiden joustinneule neuvotaan neulomaan hieman muuta osaa pienemmillä puikoilla, mutta itse en ole sitä hirveästi harrastanut. Ohuempia puikkoja käyttämällä voi kuitenkin saada neuleesta napakampaa.
Joustinneuleessa, erityisesti tällaisessa 1 oikein, 1 nurin -neuleessa, nurjat silmukat jäävät kuvan mukaisesti hieman piiloon tai ne näyttävät vetäytyvän syvemmälle. Oikeat silmukat puolestaan korostuvat ja ihan kuin nousevat ylöspäin. Venytetystä kuvasta näkee paremmin sen, kuinka joka toinen silmukka tosiaan on neulottu oikeana ja joka toinen nurjana.
Otathan huomioon, että jos neulot tätä joustinneuletta suljettuna neuleena, sinulla tulee olla parillinen määrä silmukoita.
Tämä joustinneule ei poikkea aikaisemmasta muuten kuin siinä, että tässä mallissa vierekkäin on aina kaksi oikeaa ja kaksi nurjaa. Näin neulomalla neuleeseen saa siis selvemmät raitakuviot, mutta muuten jutun juoni on sama. Itse olen käyttänyt tätä joustinneuletta esimerkiksi pipoissa ja neulepaitojen helmoissa. Itse asiassa olen vähän myöhäisherännäinen tuon 1 oikein, 1 nurin -joustinneuleen käyttössä, sillä olen käyttänyt tätä leveämpää joustinneuletta paljon enemmän.
Varsinkin, jos neulot tätä joustinneuletta suljettuna neuleena, sinun tulee luoda neljällä jaollinen määrä silmukoita. Voisi siis ajatella, että yksi "kuvio" on neljän silmukan levyinen. (oikea, oikea, nurja, nurja)
Aina oikein -neulos on varmaankin ensimmäinen koulussa opetettava neulepinta, sillä kahdella puikolla neulottaessa ei tarvitse osata kuin oikean silmukan. Eli jos neulot kahdella puikolla niin sanotusti tasona, lopputulos näyttää tuolta kuin kuvassa. Kun katsot työtä jommalta kummalta puolelta, voit huomata sen näyttävän raidalliselta vaakasuorassa. Se johtuu vain siitä, että neulomasi puikollinen oikeita silmukoita näyttää työn toiselta puolelta nurjalta.
Helmineule näyttää paljon vaikeammalta kuin se onkaan. Neulepinnan juttu on se, että oikea ja nurja silmukka eivät tulekaan päällekkäisillä kerroksissa samoille kohdille kuten joustinneuleessa, vaan nurjat silmukat ovat työn pinnalla kulmittain. Tämän neulominen on helppoa, mutta tarkkana toki saa olla!
Helmineule sopii niin isoihin pintoihin kuin myös vaikkapa pääntien tai neulepaidan helman huolitteluun. Helmineule ei myöskään käpsisty rullalle, joten se sopii myös tasona neulottuihin pintoihin.
Neliöneuleessa jujuna on tehdä oikeista ja nurkista silmukoista halutun kokoisia neliöitä, jolloin pinnasta tulee elävän näköinen. Vasta kuvan koneelle laitettuani huomasin, että piirretyssä kuvassa neliöt ovat 2x2 kokoisia, kun taas tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivatkin, että valokuvassa on neulottu 3x3 -kokoisia neliöitä.
Edellisestä neulontakoulun osasta on jo vaikka kuinka paljon aikaa, joten nyt on viimeistään aika palata asiaan! Kuten joskus aikaisemmin kirjoittelinkin, suurin ongelma näiden toteutuksien suhteen on ollut valokuvaajan puute, mutta nyt joululomalla sain varastoon materiaalia neulontakoulun seuraavia osia varten. Tämäkin postaus on pyörinyt mielessäni jo kauan, joten olen helpottunut kun sain vihdoin kaikki kuvat muokattua.
Tällä kertaa aiheena ovat helpot neulepinnat oikealla ja nurjalla silmukalla. Seuraavissa neulepinnoissa sinun ei siis tarvitse osata mitään sen ihmeellisempiä juttuja, ja oikean sekä nurjan silmukan neulomisenkin voit palautella mieleen täältä ja täältä. Olen lisännyt jokaisen esimerkkivalokuvan viereen piirretyn mallikuvan, jolla tahdon havainnollistaa neulepintaa merkeilla. Tyhjä valkoinen ruutu tarkoittaa oikeaa silmukkaa ja vihreä x-kirjain ruudun sisällä nurjaa silmukkaa.
Ainiin ja pieni maininta vielä siitä miten piirrettyä mallikuviota luetaan. Vaakasuorassa olevat ruudut ovat kuin silmukat puikolla. Jos mallikuvan ruudukko on esimerkiksi 10 ruutua leveä, se tarkoittaa, että sinun tulee luoda puikolle 10 silmukkaa. Yksi ruutu on siis yhtä kuin yksi silmukka.
Ruudukon korkeus puolestaan kertoo sen, kuinka monta kerrosta korkea neuleesta tulee. Jos olet piirtänyt ruutupaperille haluamasi neulepinnan mallin, voit piirtää pienen rastin aina sen kerroksen kohdalle, jonka olet jo neulonut. Näin pystyt seuraamaan missä olet menossa.
Sileä neule
Kun neulepinta on oikealla puolella pelkkää oikeaa silmukkaa, sitä kutsutaan sileäksi neuleeksi. Sileä neule näyttää vähän siltä, kuin siinä olisi pieniä v-kirjaimia vieri vieressä. Jos sileää neuletta tahtoo neuloa kahdella puikolla eli ns. tasona, on otettava huomioon, että puikon toisella puolella (eli joka toisella kerroksella) neulotaan nurjia silmukoita. Sileällä neuleella on myös ikävä taipumus käpristyä reunoista, joten vaikkapa kaulaliinaa tai muuta tasona neulottavaa tällä tyylillä ei kannata tehdä. Sen sijaan sukissa, lapasissa ja neulepaidoissa sileää neuletta näkee paljon, koska sitä on supernopeaa neuloa suljettuna neuleena. Tällä siis tarkoitetaan sitä, että neule muodostuu putkiloksi joko useammalle puikolle tai pyöröpuikoille.
Nurja neule
Nurja neule on siis sileä neule työn toiselta puolelta katsottuna. Nurja neulepinta näyttää pienten u-kirjainten armeijalta, ja on selvästi kuhmuraisempaa kuin edellä mainittu sileä neule. Nurjaa neuletta löytää helposti kurkistamalla useimpien sukkien tai neulepaitojen sisäpuolelle.
Joustinneule: 1 oikein, 1 nurin
Joustinneule on tuttu kaveri erityisesti sukkien neulojalle, sillä tätä neuletta löytyy melkein kaikkien sukkien varsista. Joustinneule joustaa nimensä mukaisesti, ja siksi sitä neulotaan sukkien varsien lisäksi lapasten ranteisiin ja paitojen hihansuihin. Se pitää myös sukkien varret ryhdikkään näköisinä ja pitää sukan varren napakasti paikoillaan. Joustinneuletta käytetään mm. sukkien varsissa myös estämässä neuleen rullaantumista. Monessa neuleohjeessa esimerkiksi neulepaidan hihansuiden joustinneule neuvotaan neulomaan hieman muuta osaa pienemmillä puikoilla, mutta itse en ole sitä hirveästi harrastanut. Ohuempia puikkoja käyttämällä voi kuitenkin saada neuleesta napakampaa.
Joustinneuleessa, erityisesti tällaisessa 1 oikein, 1 nurin -neuleessa, nurjat silmukat jäävät kuvan mukaisesti hieman piiloon tai ne näyttävät vetäytyvän syvemmälle. Oikeat silmukat puolestaan korostuvat ja ihan kuin nousevat ylöspäin. Venytetystä kuvasta näkee paremmin sen, kuinka joka toinen silmukka tosiaan on neulottu oikeana ja joka toinen nurjana.
Otathan huomioon, että jos neulot tätä joustinneuletta suljettuna neuleena, sinulla tulee olla parillinen määrä silmukoita.
Joustinneule: 2 oikein, 2 nurin
Tämä joustinneule ei poikkea aikaisemmasta muuten kuin siinä, että tässä mallissa vierekkäin on aina kaksi oikeaa ja kaksi nurjaa. Näin neulomalla neuleeseen saa siis selvemmät raitakuviot, mutta muuten jutun juoni on sama. Itse olen käyttänyt tätä joustinneuletta esimerkiksi pipoissa ja neulepaitojen helmoissa. Itse asiassa olen vähän myöhäisherännäinen tuon 1 oikein, 1 nurin -joustinneuleen käyttössä, sillä olen käyttänyt tätä leveämpää joustinneuletta paljon enemmän.
Varsinkin, jos neulot tätä joustinneuletta suljettuna neuleena, sinun tulee luoda neljällä jaollinen määrä silmukoita. Voisi siis ajatella, että yksi "kuvio" on neljän silmukan levyinen. (oikea, oikea, nurja, nurja)
Aina oikein -neule
Aina oikein -neulos on varmaankin ensimmäinen koulussa opetettava neulepinta, sillä kahdella puikolla neulottaessa ei tarvitse osata kuin oikean silmukan. Eli jos neulot kahdella puikolla niin sanotusti tasona, lopputulos näyttää tuolta kuin kuvassa. Kun katsot työtä jommalta kummalta puolelta, voit huomata sen näyttävän raidalliselta vaakasuorassa. Se johtuu vain siitä, että neulomasi puikollinen oikeita silmukoita näyttää työn toiselta puolelta nurjalta.
Aina oikein -neule ei käpristy reunoista, joten se sopii hyvin esimerkiksi kaulaliinaan. Tällaista pintaa voi tietenkin neuloa myös suljettuna neuleena, mulla silloin on muistettava neuloa joka toinen kierros nurjaa, jotta pinnasta ei tulisi pelkkää sileää neuletta.
Helmineule
Helmineule näyttää paljon vaikeammalta kuin se onkaan. Neulepinnan juttu on se, että oikea ja nurja silmukka eivät tulekaan päällekkäisillä kerroksissa samoille kohdille kuten joustinneuleessa, vaan nurjat silmukat ovat työn pinnalla kulmittain. Tämän neulominen on helppoa, mutta tarkkana toki saa olla!
Helmineule sopii niin isoihin pintoihin kuin myös vaikkapa pääntien tai neulepaidan helman huolitteluun. Helmineule ei myöskään käpsisty rullalle, joten se sopii myös tasona neulottuihin pintoihin.
Neliöneule
Neliöneuleessa jujuna on tehdä oikeista ja nurkista silmukoista halutun kokoisia neliöitä, jolloin pinnasta tulee elävän näköinen. Vasta kuvan koneelle laitettuani huomasin, että piirretyssä kuvassa neliöt ovat 2x2 kokoisia, kun taas tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivatkin, että valokuvassa on neulottu 3x3 -kokoisia neliöitä.
Varsinkin suljettua neuletta tehdessä on hyvä ottaa huomioon, että silmukoita on sopiva määrä. Jos esimerkiksi tahdot tehdä 3x3-kokoisia neliöitä, silmukkamäärän tulee olla kuudella jaollinen. Näin työhön tulee saman verran "nurjia" kuin "oikeitakin" neliöitä.
Kiitos jos jaksoit lukea koko postauksen loppuun asti! Tästä aiheesta on vaikeaa tehdä nopealukuista postausta, mutta toivon, ettei höpötystä ollut liikaa tai juttu lähtenyt rönsyilemään. Postauksen pointina oli siis se, että pelkällä nurjalla ja oikeallakin silmukalla voi tehdä erilaisia pintoja. Nämä mainitsemani pinnat ovat vain perusesimerkkejä, ja kekseliäät voivat suunnitella ruutupaperilla vaikka minkälaisia pintoja.
Mikäli olet missannut jonkin aikaisemman neulontakoulun osan tai innostuit nyt tutustumaan aiheeseen, laitan suorat linkit postauksiin tähän perään. Muistutan vielä uusia lukijoita siitä, etten edes yritä esittää mitään ammattilaista näissä käsityöasioissa, vaan kirjoitan tätä blogia harrastuspohjalta. Minusta on kuitenkin mukavaa, jos pystyn omilla tiedoillani auttamaan jotakuta alkuun käsitöiden tekemisessä, sillä saan itsekin muiden blogeista paljon uutta tietoa ja inspiraatiota. Rakentavaa palautetta jättämällä voit auttaa minua tekemään jatkossa entistä parempia postauksia :)
Oikein mukavaa torstai-illan jatkoa ja pian alkavaa viikonloppua!
-Riiks
6.1.2015
Kylmien jalkojen pelastus: huovutetut ruusutossut
Nyt olisi taas yhden joululahjan vuoro.
Virkkasin tossut Pirtin kehräämöltä saadun ohjeen mukaan isoiksi lätysköiksi ja heitin ne sitten tumman pyykin mukana pesukoneeseen. Koneessa mukavasti huopuneet tossut venyteltiin oikeaan muotoon ja asetettiin kuivumaan ilmavasti. Helppoa ja nopeaa.
Tällaiset valmiista töppösistä sitten tuli! Koon 40 ohjetta hieman pienentämällä tossuista tuli aika passelit 38-39 koon jalkaan. Lisäsin tossuihin vielä neulahuovutetut ruusut lehtineen, ja niin oli yksi lahja valmiina pakettiin.
Näin jälkiviisaana voisin todeta, että neulahuovuttamisen lisäksi ruusut olisi kannattanut ommella tossuihin kiinni, sillä koristukset eivät kestäneet jalkojen päällä istumista ja muuta rentoilua. Ehkä myös jokin littanampi, ommeltu koriste olisi ollut käytännöllisempi. Mutta jos tossujen käyttäjä vain töpöttelee tohveleissaan sivistyneesti pitkin lattioita, tällainen kolmiulotteinen koriste kestänee hyvin.
- Riiks
5.1.2015
Infoa kommentoinnin muuttumisesta
Heipä hei ja hyvää alkanutta vuotta!
Koska uuteen vuoteen kuuluu uudet kujeet, saapuvat muutokset tähänkin blogiin. Mitään sen radikaalimpaa ei kuitenkaan ole tiedossa, kuin että pääsin eroon vanhasta kommenttipohjasta, ja "tekninen tuki" vaihtoi sen Bloggerin alkuperäiseen kommentointialustaan. Tämän muutoksen kautta olen paremmin perillä blogiin tulevista kommenteista ja pystyn toivottavasti reagoimaan niihin nopeammin. Eli hyvästi, Disqus, sinua ei tule ikävä! Pahoittelen, mikäli jonkun kommentti jäi minulta huomaamatta, mutta entisen kommentointijärjestelmän päivittyminen aiheutti vaikeuksia kommenttien havaitsemisessa. En ole vielä täysin varma, ovatko aikaisemmin ilmestyneet kommentit mahdollista siirtää tälle uudelle pohjalle. Yritetään!
Eli tältä näyttää uusi kommentointilomake. Klikkaamalla valikosta "Nimi/URL-osoite" kommentin voi lähettää omavalintaisella nimimerkillä. Jättämällä oman blogin osoitteen URL-osoiteelle varattuun laatikkoon pääsen paremmin tekemään vastavierailun kommentoijan blogiin. On aina kiinnostavaa päästä kurkkaamaan, että ketäs tänne minun blogiini eksyykään :) Google-tilin ja muiden tunnistautumistapojen käyttäminen on toki myös mahdollista.
Toinen odottamani uudistus on tällainen pikapalautevalikko, joka löytyy kunkin postauksen lopusta. Tämä pikapalaute onkin hyvä vaihtoehto kiireiselle lukijalle, joka ei ehdi tai jaksa aina kommentoida. Palautetta seuraamalla voin nähdä millaiset jutut teitä lukijoita kiinnostavat. Toivepostausten aiheita otan toki edelleen vastaan kommenttiboksin puolella!
Itse olen todella innoissani näistä muutoksista ja muutenkin intoa bloggaamiseen olisi hirmuisesti. Koetankin pian palata postaamaan jostain vähän enemmän blogin aiheepiiriin sopivasta :)
- Riiks
Koska uuteen vuoteen kuuluu uudet kujeet, saapuvat muutokset tähänkin blogiin. Mitään sen radikaalimpaa ei kuitenkaan ole tiedossa, kuin että pääsin eroon vanhasta kommenttipohjasta, ja "tekninen tuki" vaihtoi sen Bloggerin alkuperäiseen kommentointialustaan. Tämän muutoksen kautta olen paremmin perillä blogiin tulevista kommenteista ja pystyn toivottavasti reagoimaan niihin nopeammin. Eli hyvästi, Disqus, sinua ei tule ikävä! Pahoittelen, mikäli jonkun kommentti jäi minulta huomaamatta, mutta entisen kommentointijärjestelmän päivittyminen aiheutti vaikeuksia kommenttien havaitsemisessa. En ole vielä täysin varma, ovatko aikaisemmin ilmestyneet kommentit mahdollista siirtää tälle uudelle pohjalle. Yritetään!
Eli tältä näyttää uusi kommentointilomake. Klikkaamalla valikosta "Nimi/URL-osoite" kommentin voi lähettää omavalintaisella nimimerkillä. Jättämällä oman blogin osoitteen URL-osoiteelle varattuun laatikkoon pääsen paremmin tekemään vastavierailun kommentoijan blogiin. On aina kiinnostavaa päästä kurkkaamaan, että ketäs tänne minun blogiini eksyykään :) Google-tilin ja muiden tunnistautumistapojen käyttäminen on toki myös mahdollista.
Toinen odottamani uudistus on tällainen pikapalautevalikko, joka löytyy kunkin postauksen lopusta. Tämä pikapalaute onkin hyvä vaihtoehto kiireiselle lukijalle, joka ei ehdi tai jaksa aina kommentoida. Palautetta seuraamalla voin nähdä millaiset jutut teitä lukijoita kiinnostavat. Toivepostausten aiheita otan toki edelleen vastaan kommenttiboksin puolella!
Itse olen todella innoissani näistä muutoksista ja muutenkin intoa bloggaamiseen olisi hirmuisesti. Koetankin pian palata postaamaan jostain vähän enemmän blogin aiheepiiriin sopivasta :)
- Riiks
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






















