Vuosi pakettiin ja uutta kohti

Vuosi on taas kerran vaihtunut ja on aika vilkaista, mitä töitä viime vuonna valmistui. Täällä blogissa elettiin hiljaiseloa, vaikka erilaisia käsitöitä kovasti teinkin. Vuosi 2018 oli vuoden 2017 syksyn tapaan sellaista haipakkaa, että työn ja harrastusten yhteensovittaminen oli vaikeaa.

Viime vuonna innostuin jälleen maalaamisesta. Maalasin uuteen kotiimme kaksi eläinaiheista työtä, joista kuvassa näkyvä kettu pääsi esille. Mieheni sai kahvipensaan kylkiäisenä kasviaiheisen kortin ja työkavereitani kiitin keväällä pienillä muistamisilla.

2018 oli ehdottomasti värjäysvuosi. Pääsin kippaamaan pataan edellisenä syksynä keräämäni veriseitikit ja kikkailin lisäksi muun muassa punasipulin kuorien kanssa. Syksyllä poimin pakastimeen kunnon satsin veriseitikkejä, joilla tulevaisuudessa tulen värjäämään lisää lankaa. Ensin pitäisi vähän neuloa vanhempia lankoja pois. Avokadovärjäys jäi viime vuonna kokeilun asteelle, kun parvekkeella lionneet kuoret homehtuivat kattilaan.

Sienien poimimisen lisäksi sain saaliikseni ison määrän vadelmia, sekä jonkin verran mustikkaa ja lakkaa. Tuntuu, että marjastus- ja sienestysaika on niin lyhyt, että on melkein valittava, kumpaan aikansa käyttää. Loppuvuodesta testailin tomaatti-mozzarellapiiraan tekemistä ja paria muuta uutta reseptiä.

Vuoden rentouttavimmat hetket koin heinäkuussa, kun lähdimme mieheni kanssa perinteeksi muodostuneelle kesäreissulle. Kahden muuton ja superhelteiden uuvuttamina vanhan ajan mökki omalla rannalla oli parasta, mitä pystyi kuvitella. Uimme, söimme ja makasimme vuorotellen riippumatossa kirjaa lukien ja tuulenvireestä nauttien. Tuollaisen oikeasti rentouttavan reissun tahtoisin kokea joka vuosi.

Tällä hetkellä käsityön saralta kuuluu hyvää. Loppuvuodesta ja nyt tammikuussa on valmistunut monta työtä ja sormet syyhyävät päästä toteuttamaan mielessä olevia ideoita. Joululoma herätti uinuneen inspiraation ja toiveissa olisi tehdä itselle ainakin islantilaisneule sekä pitsikuvioiset säärystimet. Ajantasaisia kuvia löytyy Instagramista nimimerkillä keksinjatein. 

Kivaa sunnuntaita!

Riiks

Seitikit väripataan

Pitkästä aikaa täällä! Kesä hujahti ohi kuten sillä aina tapana on ja pitkä loma antoi toivottavasti uutta virtaa syksyyn. Tai no eihän se kesä ehkä vielä ihan ohi ole, mutta loma on. Ja jos muuta ei jäänyt käteen, niin nyt on ainakin korillinen uutta lankaa neulontatöitä varten, sillä lähes vuosi sitten kerätyt veriseitikin päätyivät viimein väripataan. En ole mikään siententunnistusmestari ja vähän ehti jännittää, tuliko edes kerättyä oikeita sieniä. Epäilykset kaikkosivat kuitenkin heti kun kaadoin pakastettujen seitikkien päälle kuumaa vettä, nimittäin vesi alkoi heti värjäytyä punaiseksi. Jes!

Värjäyksen suoritin vakiopaikassani Itä-Suomen mummolassa, mutta metsäpalovaroituksen vuoksi en uskaltanut sytyttää tulta suuren värjäyspadan alle. Sen sijaan uhmasin ohjeistuksia värjäysveden määrästä suhteessa värjättävään lankaan, ja käytin kahta viiden litran kattilaa. Voi olla, että kerralla olisi oikeasti kannattanut värjätä hieman pienempi määrä lankaa, mutta kaikki värjäykset kuitenkin onnistuivat. Osan langoista värjäsin kylmävärjäyksenä ja annoin lankojen seistä värjäysvedessä yön yli. Joihinkin värjäyseriin kaadoin vedenkeittimellä lämmitettyä vettä ja jotkut lämmittelin liedellä.

Langoista tuli aivan ihania! Varsinkin tuo keskellä oleva punainen on superkaunis. Ihan ärsyttää mainita siitä, mitä tapahtui kun sain kosteat langat tuotua kotiin... Ripustin vyyhdit pyykinkuivaustelineelle ja asetin telineen parvekkeelle, siis ainoaan paikkaan, jossa superhelteiden aikaan pyykin sai kuivumaan jokseenkin järkevässä ajassa. Langat ehtivät olla narulla kahden päivän ajan, minkä jälkeen huomasin, että aurinko oli haalistanut vyyhtien toista reunaa... Kyllä otti aivoon, etten ollut tällaista tajunnut ottaa huomioon! No, nyt on sitten hieman epätasaisen väristä lankaa. Leikitään, että ne on tarkoituksella liukuvärjätty.

Viikon sisällä tein vielä toisen visiitin mummolaan ja värjäysinnossani käytin jemmatut sipulinkuoret ja muutamat pihapiiristä löytyneet kasvit. Kylmävärjäyksen avulla sain punasipulin jälkiväristä ihanan vaaleanvihreän. Sävy muistuttaa hyvin paljon lupiininkukista saamaani väriä.

Voi kun saisin puikoilla olevat ikuisuussukat valmiiksi... Niiden jälkeen hyökkään näiden ihanuuksien pariin ja kokeilen ehkä broken seeds -neulosta jossain työssä. Onko kenelläkään ideoita?

Ihanaa lauantaita!

Riiks

Läppärilaukku Hattarakukasta

Vanha, väsymystään puuskuttava tietokoneeni vaihtui jokin aika sitten käytettynä hankittuun omenakoneeseen, joka toimii entiseen verrattuna kuin unelma. Koska uusi kone on vanhaa kevyempi ja ohuempi, sitä on myös kivempi ottaa reissuun mukaan. Matkustaessa laite taas on hyvä suojata, jotta ei kävisi kuten konetta kotiin tuodessa: nurkka meni hieman lyttyyn, kun matkatavarat putosivat kurvissa bussin penkiltä lattialle.

Marimekon Hattarakukka-kankaan pengoin Herttoniemen myymälän palalaarista eikä sille jäänyt paljon hintaa. Pehmusteena hyödynsin liian isosta päiväpeitosta pois leikkaamaani palaa ja vuorikankaaksi ompelin jonkin ihan perusvalkoisen kankaan omasta varastosta. Läppärilaukun ompelussa hyödynsin epätoivoisten yritysten jälkeen tätä tätä Villa & Villa -blogin mahtavaa ohjeitta, jonka avulla ompelin reilu vuosi sitten nämä toilettipussukat.

Jos kaikki olisi mennyt aivan kuten mielessäni etukäteen kaavailin, olisi laukusta tullut juuri koneelle napakka säilytyslaukku. Erehdysten ja purkamisen jälkeen jouduin kuitenkin toteamaan, että ehkä parempi ommella työ hyväksi havaitulla ohjeella kuin hakata päätä seinään uudelleen ja uudelleen. Hyvänä puolena tällaisessa vähän isommassa laukussa on toki se, että tarvittavat laturit ja muut piuhat saa mahtumaan laukun sisään.

Kivaa keskiviikkoiltaa!

Riiks

Ensimmäinen itse ommeltu kauluspaita

Ompeluinnostukseni oli kateissa siihen asti, kunnes kävin pari viikkoa sitten Marimekon Herttoniemen tehtaanmyymälässä törsäämässä joululahjaksi saamani lahjakortin. Kahden pikkulautasen lisäksi rahat riittivät kukalliseen kangastilkkuun ja siniraidalliseen vaatetuskankaaseen, jonka pystyin jo sillä hetkellä näkemään paitapuserona. Itse asiassa myyjällä oli tästä samasta kuosista valmistettu pusero päällään, se ehkä sinetöikin ostopäätökseni. Puolitoista metriä silkkisen sileää puuvillakangasta lähti kassan kautta mukaani ja pari viikkoa myöhemmin se oli muuttanut muotoaan elämäni ensimmäiseksi itse ommelluksi kauluspaidaksi. Kukkakankaan käytin tietokonelaukkuun, josta en ole vielä ehtinyt ottaa kuvia.

Suuri Käsityö -lehden numerossa 3/2017 oli pidemmän mallisen paitapuseron ohje ja niitä kaavoja käytin tässä työssä. Leikkasin kaavat koossa 36, mutta ompeluvaiheessa huomasin mallin olevan aika kapea lantion kohdalta. Muutenkaan yllättävän pitkä malli ei miellyttänyt, joten lyhensin paitaa kuusi senttiä ennen helman huolittelua. Paita sopii päälleni paljon paremmin sen jälkeen, kun jätin sivusaumojen alareunaa ompelematta noin seitsemän sentin pituudelta ja tein helmaan halkiot.

Pisin tuumailutauko tuli hihojen kanssa, kun yritin saada ompeluohjeesta selvää. Olen saattanut joskus ommella hihan halkiot, mutta tässä ohjeessa eri kappaleiden ompelukohtaa sai todella miettiä. Vaikka vähän jännitin kauluksen ompelua, oli se halkion rinnalla todella vaivaton ommeltava. Suuri Käsityö -lehden haastavuustason mukaan tämän paidan ohje oli "kokeneelle tekijälle" ja olen kyllä samaa mieltä. Aikaisemmasta ompelukokemuksesta oli tehdessä paljon hyötyä.

Vaikka tämän mallinen pusero ei ole selästä tyköistuva vaan ennemminkin väljä, täytyy kiittää kaavan laatijaa hyvästä hihan istuvuudesta. Todella usein paitojen hihojen olkalinja putoaa minulla liian alas, kun taas tässä mallissa hihat istuvat todella hyvin.

Paidasta tuli mielestäni niin hyvin onnistunut, että haaveilen jo toisesta versiosta. Eilisellä pikavisiitillä Eurokangas näytti pursuilevan kaikkia ihania kukkakuoseja ja putosipa postiluukusta myös alennuskuponki samaiseen liikkeeseen. Ehkäpä ompelen vielä jonkin toisen kivan puseron...

- Riiks

Vuoritettu kangasreppu painetulla kuvalla

En tiedä liittyykö se lisääntyneeseen valoon vai hengähdystauon tuoneeseen lomaan, mutta pitkästä aikaa pää pursuaa erilaisia käsityöideoita. Yksin vietetyt viikonloput kotona tuovat näiden ideoiden toteuttamiseen hyvän tilaisuuden. Eilinen kului tämän kangasrepun kimpussa. Tarkoituksena oli kokeilla netistä löytyneitä ohjeita, jotta osaisin opettaa tällaisen pussukan ompelua tulevina viikkoina. Tässä repussa yhdistyvät ompelu, sabluunapainanta sekä lautanauha.

Ideoin pahville nettiä apuna käyttäen haluamani kuvion ja leikkasin sabluunan mattoveitsellä leikkuulaudan päällä. Aukkojen välit olisi kannattanut jättää paikoin hieman suuremmiksi, jotta sabluuna ei olisi hajoillut parista kohdasta. Repeytyneet kohdat eivät kuitenkaan näkyneet painetussa kuviossa, vaikkakin kangasväri levisi joistain muista kohdista sabluunan alle. Onpahan itse tehdyn näköistä. Vaahtomuovipalaa ei värin tuputtelua varten löytynyt tähän hätään, joten käytin värjäyspadasta löytyneitä, rikkinäisiä sukkahousuja. Kaikkea sitä pitääkin säilytellä harrastuksen nimissä...

Halusin testata taskun ompelua, jotta osaisin opastaa kuudesluokkalaisia parhaalla mahdollisella tavalla. Kaavoista viis -blogista löytyi mainio ohje tähän tarkoitukseen, suosittelen testaamaan! Itse repun ompelussa sovelsin tämän Youtube-videon ohjetta, ja mielestäni tämä tapa olikin erinomainen siistin kujan ompeluun vuoritetussa pussissa. Hihnoja varten ompelin lenkit pussin päällyskappaleen reunoihin ja hurautin vuorin ja päällyspussin yhteen alareunoista, jotta kankaat pysyisivät yhdessä tavaroita kannettaessa.

Lakanakankaasta ommeltu kassi sai ripauksen ryhtiä lautanauhoista, jotka kudoin tätä työtä varten. Nauhaa piti kutoa yhteensä kolme metriä, jotta se riitti kunnollisiin kantohihnoihin. Kummallakin puolella on siis puolitoista metriä nauhaa.

Ehkä hankalin tällaisen repun ompelemisessa oli löytää sopiva mallikuva netistä. Millä nimellä tällaista pussukkaa pitäisi kutsua? Reppu, kangaskassi, pussi? Englanninkielisellä nimellä drawstring bag/backpack löytyi viimein paljon kuvia ja ohjeita.

Aurinkoista sunnuntaita!

- Riiks

Simppeli sosekeitto bataatista, porkkanasta ja perunasta

En ole koskaan ollut mikään suuri ruuanlaiton ystävä, mutta ruokaohjelmia lomalla katsellessani jokin pieni kipinä on saattanut syttyä. Rohkenin jo miettiä, voisinko haastaa itseni kokeilemaan tämän vuoden aikana sellaisia ruoka-aineita, joita en ole aikaisemmin (valitettavan aneemisissa) kokkailuissani kokeillutkaan. Vihannesosastolta löytyisi ainakin paljon uusia tuttavuuksia.

Yksi arkiruuan tärkeistä ominaisuuksista on ehdottomasti vaivaton ja nopea valmistus. Lisäksi ruuan pitäisi myös istua ajoittain hankalaan ruokavaliooni. Tällä hetkellä yritän esimerkiksi pitää maitotuotteet minimissä ja tarkkailla muutoksen vaikutuksia olooni. Tällä viikolla kokeilin tätä tulisen bataatti-kookoskeiton reseptiä. Ja hyväähän siitä tuli. Palattuani takaisin kotiin päätin muokata reseptiä hieman jättämällä osan tulisuutta tuovista elementeistä pois. Kokeilusta syntyi tällainen, maukas sosekeitto.

Simppeli sosekeitto pakkaspäiviin

pala inkivääriä

pala chiliä

öljyä

1 pieni bataatti

2 porkkanaa

1-2 perunaa

kasvisliemikuutio

lime

2 dl kookosmaitoa

Toimi näin:

- Pilko inkivääri ja chili pieniksi paloiksi. Kuullota paloja öljyssä.
- Lisää kattilaan pilkottu bataatti, peruna ja porkkana.
- Lisää joukkoon kasvisliemikuutio ja 5 dl vettä. Itse käytin Reformi Luomu Kasvisliemikuutioita. Keitä kannen alla kunnes bataatti, perunat ja porkkanat ovat pehmeitä.
- Tee kypsyneistä aineiksista tasainen sose sauvasekoittimella.
- Sekoita joukkoon limen mehu sekä kookosmaito ja lämmitä tarvittaessa liedellä.

Jos jollakulla on ehdottaa muunlaisia sosekeittoja tai muita maittavia ruoka-annoksia arkeen, niin antaa kuulua! Ensi viikon työpäiviä varten valmistin jo toisen satsin keittoa, jota terästin hieman palsternakalla. Katsotaan, miltä se maistuu.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

- Riiks

Sitruunainen mansikkajuustokakku synttäripöytään

En ole aikuisiällä juhlistanut syntymäpäiviäni kovinkaan suuresti, mutta tänä vuonna suunnittelin kutsuvani ystäviä käymään. Työelämään siirryttyä olen huomannut, kuinka helposti arki muuttuu perusasioissa tarpomiseksi ja viikonloput ovat siinä välissä hengähdystaukoina. Työni on mielekästä ja positiivisellakin tavalla haastavaa, mutta jatkuvat ihmiskontaktit saavat minut sulkeutumaan perjantaisin omaan rauhaani viikonlopun ajaksi. Tahtoisin nähdä tärkeitä ihmisiä enemmän, mutta voi se lähtemisen vaikeus... Siksipä olikin ihanaa, että pari ystävää tuli luokseni juhlistamaan syntymäpäivääni lauantaina.

Edelliset juhlat järjestin kesän lopulla valmistujaisteni ja uuden kodin kunniaksi, ja nyt aioin tehdä jotain toisin. Sen sijaan, että tekisin kaiken itse ja suunnittelisin tarjottavia viikkoja etukäteen, hyödynsin paljon valmiita keksejä ja muita tarjottavia. Kakun, gluteenittomat sämpylät ja kinkkupiiraan tahdoin kuitenkin leipoa itse. Ajankäytön kannalta juustokakku on kuitenkin aika kätevä, kun se hyytyy itsekseen jääkaapissa. Tein samaa mansikkajuustokakkua kuin edellisiin juhliini ja sen resepti on alun perin täältä Kinuskikissan blogista. Eiliseen tyttöjen iltaan tein kuitenkin gluteenittoman version puolet pienemmässä koossa. Alla oleva ohje on hieman alkuperäisestä oiottu ja gluteenittomaksi muokattu.

Gluteeniton mansikkajuustokakku

Pohja:

100 g Semperin gluteenittomia suklaakeksejä

25 g voita

Täyte:

2 ½ liivatelehteä

n. 250 g sulatettuja pakastemansikoita

½ dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

125 g mascarponejuustoa

100 g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl kermaa

puolikkaan sitruunan kuori ja mehu

1. Murusta keksit ja sekoita ne sulatettuun voihin. Painele sekoitus voideltuun irtopohjavuokaan.

2. Soseuta 250 g sulatettuja ja valutettuja pakastemansikoita.

3. Vatkaa kerma vaahdoksi ja laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. 

4.  Raasta pestyn sitruunan kuorta ja purista siitä mehu. 

5. Sekoita kermavaahdon sekaan tuorejuusto, mascarponejuusto, mansikkasose, sokerit ja sitruunankuori. 

6. Lämmitä sitruunamehu ja sulata siihen puristetut liivatelehdet.

7. Kaada sitruunamehu muiden ainesten sekaan ja sekoita hyvin. 

8. Kaada seos vuokaan pohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli.

9. Koristele kakku ennen tarjoilua. Itse käytin valkoisia ja vaaleanpunaisia toffeepalleroita sekä laktoosittomasta suklaata raastettuja kiekuroita.

Ja hyvää oli! Itse asiassa kuvatkin on napattu vasta juhlista seuraavana päivänä, kun luonnonvaloa oli enemmän. Koska yhden ystävän saapuminen peruuntui vasta edellisenä iltana, oli tarjottaviakin turhan iso määrä kolmelle ihmiselle. Onneksi on isä ja veli, jotka tulivat tänään rääppiäisiin!

Mukavaa alkavaa viikkoa!

- Riiks

Viime vuoden kohokohdat ja uuden vuoden toiveet

Pohdiskelin mennyttä vuotta käsitöiden näkökulmasta ja ajattelin saldon jääneen pieneksi. Vuosi 2017 piti sisällään niin paljon stressiä, muutoksia ja epätietoisuutta tulevasta, että luovuus jäi taka-alalle. Nyt kun kuitenkin selailin vuoden aikana ottamiani kuvia, hämmästyin erilaisten projektien määrästä. Kaiken häsellyksen keskellä olen kuitenkin tarttunut monenlaiseen työhön ja vienyt ne päätökseen. Otetaanpa siis pieni katsaus menneen vuoden tärkeimpiin hetkiin ja tekemiini töihin.

Suurin viime vuonna saavutettu etappi oli keväinen valmistumiseni, jota juhlistin vasta muuttokiireiden jälkeen heinäkuussa. Maisterin papereiden kunniaksi herkuttelimme ensin perheeni kanssa, ja seuraavana päivänä pari kaveriani tuli viettäämään iltaa tupari-valmistujaisten merkeissä. Alkuvuoden uuvuttavat vaiheet olivat jo tuolloin takana päin ja olin saanut tiedon uudesta työstäni. Vaikka olenkin syksyllä ollut todella väsynyt pitkäksi venyneiden ja haastavien työpäivien vuoksi, on työ tuonut elämääni esimerkiksi ihania työkavereita, joilta olen saanut valtavasti vertaistukea ja virtaa. Juuri tätä toivoin muuton ja työelämän tuovan mukanaan: uusia ihmissuhteita.

Käsityörintamalla muutto tarkoitti huonekalujen kunnostamista ja pientä sisustamista. Selvisin huonekaluhankinnoista pienellä budjetilla, kun päivitin vanhoja huonekalujani ja kirpparilöytöjä valkoisella maalilla. Älypuhelimen säilytyspussukka on ollut jokapäiväisessä käytössä valmistumisestaan asti ja itse asiassa olen syksyllä auttanut vastaavanlaisten pussukoiden valmistamisessa töissäkin, kun neljäsluokkalaiset ompelivat säilytyspussukoita itse painetuista kankaista.

Makrameliivi ja luumunvärinen neuletakki olivat tämän vuoden ehdottomasti suurimmat työt ja niiden valmistamiseen tuhraantui hurjasti aikaa. Villasukkia neuloin aina silloin tällöin välipaloina. Ruskeavartiset sukat menivät joululahjana niihin ihastuneelle ystävälleni, mutta muut ovat yhä jemmassa. Mummoni saattaisi arvostaa lupiinilla värjättyjä, pitsivartisia sukkia, jotka ovat kuvassa toisena oikealta. Ehkäpä ilahdutan niillä kaukana asuvaa mummoani.

Kuten ei ehkä koskaan, myöskään vuonna 2017 kaikki ideat ja tuotokset eivät nähneet päivänvaloa täällä blogissa. Tänä vuonna olen erityisesti miettinyt suuntaa, johon tätä blogiani veisin. Olen pallotellut sen välillä, julkaisenko täällä jatkossakin vain kuvia valmistuneista töistä vai kertoisinko myös jotain muusta elämästä ja puuhastelusta. Ainakin toistaiseksi muut aiheet ovat jääneet Instagram-profiiliini, jonne onkin lähiviikkoina löytänyt yllättävän moni käsitöitä tekevä ihminen. Ehkä tämän kollaasin maalattu jakkara ja gluteenittomat sämpylätkin tulevat siellä joskus vilahtamaan.

Tältä vuodelta toivoisin edeltäjäänsä vähemmän muutoksia, onnistumisen kokemuksia niin töissä kuin vapaallakin, stressitöntä oleskelua, herkuttelua ja leppoisaa aikaa ystävien kanssa sekä lisää veriseitikkejä värjäyskokeiluihin. Lankavarasto ei ole yrityksistäni huolimatta huvennut niin nopeasti kuin ehkä joskus kuvittelin, mutta pitäähän nämä sienet pistää pakastimesta pataan tänä vuonna. Se tosin saattaa tietää muutaman valkoisen lankakerän hankkimista...

Mukavaa viikonloppua ja uuden vuoden alkua!

- Riiks

Sukkajuttuja

 
Kun mietin tätä loppupuolelle kulunutta vuotta, huomasin ajattelevani, etten ole saanut valmiiksi juurikaan käsitöitä. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, vuosi on ollut varsin vaiherikas, mikä on vaikutanut myös blogin kirjoittamiseen, mutta suuri syy postausten vähäisyyteen on ollut oma mielikuvani siitä, että enhän ole saanut mitään töitä valmiiksi. Kovin montaa isoa työtä en olekaan makrameliivin ja palmikkoneuletakin lisäksi tehnyt, mutta olen minä silti ehtinyt näpertää pienempiä töitä. Kokonaisen postauksen kirjoittaminen yhdestä sukkaparista on kuitenkin tuntunut hassulta, ja niinpä pienet työt ovat jääneet valmiiden töiden pussiin.

Valmiiden töiden pussia katsellessani huomasin, että olen noin puolentoista vuoden aikana neulonut aikamoisen kasan erilaisia sukkia ja lapasia, jotka olen sysännyt tylysti muovipussiin ja kaapin hyllylle. Olen neulonut ne omaksi huvikseni ilman mitään varsinaista käyttötarkoitusta, minkä vuoksi iso kasa töitä odottaa vuoroaan käyttämättöminä.

Olen huomannut, että Instagramiin tulee laitettua kuvia paljon matalammalla kynnyksellä kuin tänne blogiin. Tuntuu, että postauksessa on oltava jotain "oikeaa" kirjoitettavaa ja vähän enemmän sanottavaa kuin "neuloin tällaiset sukat". Instaan olen sen sijaan laittanut kuvia myös keskeneräisistä töistä. Tällainen harrastamani kainostelu tuntuu toisaalta hölmöltä, sillä mitä sitten, vaikka postauksessa näytettäisiinkin vain yhdet sukat. Ihailen siinä mielessä ammatikseen bloggaavia, kun he keksivät järkevää ja lukijoita kiinnostavaa sisältöä jopa päivittäin.

Näissä kuvissa vilahtelee vain osa niistä töistä, jotka löysin kaapistani. Osa näistä saattaa lähteä eteenpäin joululahjoina, sillä en minä itsekään tarvitse kovin monia villasukkia. Lisäksi näiden kauniista, kasvivärjätyistä langoista neulottujen sukkien hilloaminen kaapin pohjalla tuntuu lähes tuhlaukselta.

Rauhallista sunnuntai-iltaa!

- Riiks

Luumunvärinen palmikkoneuletakki

Vuoden päivät kesken ollut neuletakki tuli viimein valmiiksi ja pääsin värjöttelemään ulkona näitä kuvia otettaessa. Päivätyö ja aikaisin pimenevät illat tekevät valokuvaamisesta vähintäänkin hankalaa, mutta tänään ehdin malliksi ennen hämärän hiipimistä. Valmistunut luumunvärinen neuletakki on sekoitus oman pään tuotosta ja muualta lainattua. Laadin neuletakista muutaman ohjekaavion niitä varten, joita kiinnostaa lähteä suunnittelemaan vastaavan kaltaista työtä.

Violetti on muuten väri, jonka suhteen olen hyvin valikoiva. Ehkä olen traumatisoitunut lapsuudenaikaisen huoneeni vaalean violeteista seinistä, enkä voisi kuvitellakaan pukeutuvani imelän lilaan sävyyn. Sen sijaan tällainen lämmin luumun sävy houkuttelee varsinkin talvea kohti siirryttäessä. Tämä neuletakki täyttää vaatekaapissani ollutta violetin neuleen paikkaa, jonka R-collectionin merinoneule jätti jälkeensä äitini heitettyä sen epähuomiossa pesukoneeseen kuuteenkymmeneen asteeseen. Huovaksi muuttunut neulepolo on itse asiassa vieläkin kangaspussissani odottamassa sitä hetkeä, kun hennon tehdä siitä jotain muuta.

Tätä Schachenmayrin Originals Wool 85 -lankaa ei taida enää tässä sävyssä saada mistään, sillä ostin sen vuosi sitten yhden joensuulaisen käsityöliikkeen loppuunmyynnistä. Tuolloin myyjä kehotti hamstraamaan neuletakkia varten lankaa ihan kunnolla, sillä sävyn valmistaminen oli kuulemma lopetettu. Lankaa jäikin minulle työn valmistumisen jälkeen vielä lähes 300 grammaa. Valmis neuletakki painaa puolestaan 700 grammaa, mikäli kotitalousvaakaani on luottaminen.

En ole koskaan näyttänyt täällä blogissa sitä, miten kirjaan ylös suunnittelemiani neuletöitä. Sen voi selittää yksinkertaisesti sillä, ettei omintakeisista merkinnöistäni kukaan muu varmaan saisikaan selvää. Jos joku löytäisi muistikirjani, eivät "lisää 2 reunassa kun silmukat ristissä" -tyyliset merkintäni varmaankaan avautuisi. Tästä syystä olen myös onneton laatimaan kaikenkattavia ohjeita tänne blogiin. Nyt tein kuitenkin pienen poikkeuksen, sillä olen viimein oppinut käyttämään exeliä niin, että neulemallikartan tekeminen siististi on mahdollista.

Seuraavissa kaavioissa ainakin yritän hahmottaa sitä, miten olen asetellut eri pinnat neuletakin etu- ja takakappaleisiin. Alle on merkitty, kuinka monta silmukkaa olen kuhunkin kuvioon tai pintaan käyttänyt. Viimeisen kaavion "salmiakkipalmikko" on sama kuin tässä miesten neulatakissa, jonka neuloin pari vuotta sitten. Kyseessä on siis Novitan neuletakkiohjeessa ollut palmikko, jota en ole itse keksinyt.

Alettuani käyttää Instagramia olen huomannut, että kynnys blogipostauksen kirjoittamiselle on noussut entisestään. Kuinka nopeaa ja helppoa onkaan lisätä sovellukseen yksi kuva. Toivottavasti tällainen "blogikulttuuri" ei kuitenkaan täysin kuihtuisi, vaikka muistakin blogeista olen huomannut, miten kommentointi on vähentynyt vuosien aikana hurjasti. Itse kuitenkin koen, että blogipostauksesta on mahdollista saada enemmän tietoa tuotteen valmistamisesta kuin yhdestä instakuvasta. Vai mitä mieltä muut ovat?

Mukavaa uutta viikkoa!

- Riiks

Mehevä gluteeniton porkkanakakku

Syysloma on tarjonnut ansaitun lepotauon ja olen vihdoin jaksanut touhuta jotain muutakin kuin välttämättömiä arjen askareita. Luumunvärisestä neuletakista puuttuu vielä toinen hiha, mutta uskallan jo ehkä haaveilla sen päälle pukemisesta tänä talvena. Hiljalleen heräilevän neulomisinnostuksen lisäksi lomaviikkoon on kuulunut myös porkkanakakun leipomista. Ajattelinkin jakaa reseptin tähän gluteenittomaan herkkuun.

Pääsin maistelemaan varsin hyvää gluteenitonta porkkanakakkua kaverini syyskekkereissä pari viikkoa sitten, mutta päädyin muokkaamaan reseptiä luontaisesti gluteenittomaksi. Tuntui nimittäin hölmöltä ostaa gluteenitonta jauhoseosta, kun en sellaista yhden epäonnisen leipomiskerran jälkeen ole käyttänyt. Tämä porkkanaherkku sopii muuten minunlaiselleni viime hetken emännälle, joka päättää leipoa vieraille tarjottavaa vasta samana päivänä. Usein porkkanakakku mehustuu jääkaapissa maukkaaksi, mutta tästä versiosta tuli mehevä muutaman tunnin jääkaapissa pitämisen aikanakin.

Gluteeniton porkkanakakku

Pohja

3 kananmunaa

2 dl sokeria

2 dl kookosjauhoa

1 dl mantelijauhoa

2 tl psylliumia

2 tl vaniljasokeria

3 tl leivinjauhetta

1 ½ tl kardemummaa

2 tl kanelia

1 tl inkiväärijauhetta

½ tl suolaa

1½ dl rypsiöljyä

n. 4 dl porkkanaraastetta

Kuorrute

100 g sulatettua voita

100 g tuorejuustoa

2 tl vaniljasokeria

n. 3 dl tomusokeria

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita toisessa astiassa kaikki kuivat aineet keskenään ja kaada ne muna-sokerivaahdon sekaan. Sekoita. Lisää porkkanaraaste ja öljy. Paista pohja 170 asteessa 30-45 min riippuen uunin tehosta. Tarkista pohjan kypsyys hammastikulla. 

Kun pohja ei ole enää kuuma, levitä sen pinnalle kuorrute, johon on sekoitettu kaikki ainekset. Itse tein kuorrutteen lähes kaksinkertaisena, jotta sitä riittää varmasti koko pohjan päälle. Kuorrute on todella makeaa, joten vähempikin olisi varmasti riittänyt. Peitä porkkanakakku lopuksi kelmulla ja laita se jääkaappiin tekeytymään ainakin pariksi tunniksi. 

Ja sitten syömään!

- Riiks

Pikkuvikaisten pinnatuolien kunnostus

Ennen heinäkuista muuttoani haaveilin valkoisten pinnatuolien ostamisesta. Ehdin käydä huonekalukaupassakin koeistumassa pari mallia ja toteamassa ne aika hintaviksi, kunnes isäni muistutti hänen luonaan olevista pinnatuoleista, joilla ei siellä ollut mitään virkaa. Kyseessä olivat lapsuuteni aikaiset tuolit, joihin oli tässä vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa tullut vähän kolhuja ja pikkuvikoja. Onneksi ennen muuttoa oli tarkoitus käydä mummolassa, missä tuolien kunnostus oli helpompaa tehdä. Seuraavaksi kuvia korjausprosessista.

Jotta uusi maalipinta saataisiin siistiksi, piti vanha maalipinta karhentaa hiomapaperilla. Istuinosan reunojen liuskottuneet kolot hiottiin tasaiseksi ja reunaa pyöristettiin. Tuolin pinnan koloja tasoitettiin lakkakitillä, vaikkakin tämä työvaihe osoittautui hieman turhaksi. Paikkausaine oli kuivuttuaan liian haurasta tällaiseen tarkoitukseen, ja se mureni viimeistelyhiontaa tehdessä. Pienet kolot eivät kuitenkaan maalaamisen jälkeen pistäneet silmään.

Nitkuvat pinnat saatiin kuriin poraamalla tuolin alaosasta pinnoihin asti ulottuvat reiät. Nuo reiät täytettiin sitten erikeeperillä sopivan kokoista lääkeruiskua apuna käyttäen. Kun liima tursusi pinnan välistä, pinnaa pyöriteltiin hetki ja ylimääräiset liimat pyyhittiin pois. Liiman kuivuttua tuolin selkänoja oli taas tukeva.

Maalla olemista ja ulkotyötilaa oli tarkoitus hyödyntää myös spray-maalaukseen, mutta tämä ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Suihkutettava maali ei nimittäin tuntunut peittävän ollenkaan ja niinpä päätin maalata tuolit huonekalumaalilla palattuamme takaisin Etelä-Suomeen. Kolmen kerroksen maalaaminen sujui hyvin sisätiloissakin.

 Ja valmista tuli! Kyllä kannatti kunnostaa vanhaa eikä ostaa uutta ja kallista. Näillä tuoleilla on vielä vaikka kuinka paljon käyttöikää jäljellä.

Mukavaa keskiviikkoa!

- Riiks